Viikon työvoitto on ollut tottiksessa maahanmenon nopeutuminen ulkona. Tämä vaatii vielä varmasti paljon harjoittelua, mutta eteenpäin on päästy mainiosti.
Tottistreeneissä oli tänään yhteisiä häiriötreenejä...aivan loistavia. Nämä olivat äärimmäisen hyvää kontaktitreeniä, koska näin hyviä häiriöitä, kuten vierestä kulkevia koiria, ei helposti saa joka treeneihin.
Illan päänumero oli nouto tai ainakin joidenkin mielestä. Iirohan ei omaa sitä kaikkein innokkainta noutajan verta, mutta kai se hiljalleen tästä. Noudon opettamisessa saa emäntä katsoa itseään peiliin, jos miettii, missä vika. Tätä on pyöritelty monella tapaa ja varsinainen opettaminen ei ole koskaan pyörähtänyt kunnolla käyntiin. Iiro vältteli alussa noutokapulaa, mutta aika äkkiä se ymmärsi, mitä kaverilta odotetaan. Pääsimme siihen vaiheeseen, että Parta jopa koski kapulaan. Tuleehan tämä töitä teettämään, mutta me emme luovuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti