Reenitunnelmia

Perinteiseen tapaan olimme alkuviikosta Iiron kanssa agissa ja tokossa. Lyhyemmät ratapätkät ovat olleet meille todella hyvää harjoitusta sen sijaan, että väänneittäis koko ajan täyttä rataa, ilman kunnon käsitystä ohjaustekniikasta. Nyt olen lopultakin päässyt perusteellisesti opettelemaan niitä.


Johannalle kiitos tiistain tokotunnelmien ikuistamisesta ja tulikinhan niitä mukavia muistoja. Pikkusen innostui emäntä alussa liikaa ja otti hiukkasen liian pitkän paikallamakuun. Aika sinällään oli tosi pitkä ja siinä oli vielä erinäistä häiriötä, kuten koiran leikittämistä vinkulelulla ja käsien taputteluja sun muuta mukavaa. Aivan lopussa Iippa nousi haistelemaan maata...ollas kuitenkin tod tyytyväinen, miten hyvin Iiro kesti häiriötä.


Seuraamisessa olemme saaneet nyt todellisen työvoiton! Olemme panostaneet siihen viime aikoina tosi paljon, kun meille on kerrottu selvät sävelet, miten treenata. Sekin helpottaa, että koko seuraamisen opetusta on käyty kokonaisuutena läpi ja kerrottu myös se, miksi just niin tehdään. Siitä tykkään! Saavutettuja tuloksia emme kuitenkaan lähde paljastamaan;) Lisäksi ohjelmassa oli liikkeestä seisominen ja kaket, jossa tutustuttiin seisomasta istumiseen.

Iiro seisoo jämäkästi paikallaan.

Wubba on niin mukava...

Keskiviikon ohjelmaan kuului sitten juniorin pentukurssi. Testailtiin, reagoiko pörriäinen omaan nimeensä ja pystyykö ottamaan käskyj vastaan, kun eka yllytetään villiksi namikupille. Lore kyllä reagoi nimeensä, mutta ei meinannut millään laittaa takapuolta maahan. Lisäksi treenailimme hampaiden katsomista ja päätreeninä oli ihmisten ja koirien ohittaminen. Hyvin meni!

Tämän viikon ohjatut päättyivät sitten Iiron agiin OKK:lla. Radalla oli kaikki maailman kontaktit, joita olemme edelleen tehneet vain hihnassa. Pysähtyminen vaatii vielä harjoittelua. Niinpä meillä oli soveltava treeni ja hyvän treenin saimmekin aikaiseksi - kiitos open! Sit vielä kaasuteltiin kontakteilla ja kouluttaja totesikin, että parempi tehdä hihnassa, kun katsoo kaverin vauhtia A:n harjalla. Sillä välin Loren oli käynyt Harrin kanssa isojen poikien lenkillä eikä tuntunut missään. Ns yksinl lenkkeilyt on hyvää harjoitusta Lorelle, kun ei ole Iiro mukana, jota täytyy matkia koko ajan.

Loppuviikosta nyt hiljennellään vähän vauhtia ja treenaillaan itsekseen. Loren karvaprojekti on alkanut ja siinähän sitä riittääkin nyhtämistä. Karvojen ohella lähtee myös kulmuritkin, mutta valittavasti lääkärin toimesta:( Onneksi meillä on henkinen tuki mukana:)