Lopetimme kisarahan A-estellee. Hiukkasen meni loppu pitkäksi, joten uusimme esteen ja radalta tieten hylly. Tiukka paikka lopettaa, kun periaatteessa ei virhettä, mutta en missään nimessä halua pilata meidän kontakteja. Ehken tämä palkitaan vielä:)
 |
| Kuva: Tarja Vallius Toinen rata oli Eeva-Liisan hypäri. Radalta pari virhettä ja vähän yliaikaa, mutta muutoin olin todella tyytyväinen rataan. Ennalta odotin hankalaa rataa kyseiseltä tuomarilta ja olihan siinä ihan kinkkisiä kohtia. Ohjausvalinnat oli mieletäni oikeat ja toimivatkin hyvin, joten ehkä jossain kohtaa ollaan kehitytty. Se mikä nyt meille tärkeetä, niin tarvitaan kisoja ja vielä kerran kisoja tai siis ohjaaja tarttee. Päivän tieten kruunasi ihana kummipoika Patrik, joka oli halunnut lähteä katsomaan Iiron kisoja. Harmi vaan, että tällä kertaa esitys jäi kisaradan osalta lyhyeksi, mutta vielä tulee näkemään Patrik koko radan:) Patrik 2 v. antoi kuitenkin miettimisen aihetta aika monelle ohjaajalle, kun pieni poika oli ihmetellyt, miksi ohjaajat huutaa koirille. Niinpä - mihin sitä ääntä tarvitaan agiohjauksessa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti