Iiron ikävät uutiset...

Oli vaikea keksiä tähän kirjoitukseen otsikkoa ja ylipäätään sanoja, miten tämän kaiken aloittaa ja sanoo. Mietin kauan kirjoitanko tästä, mutta tätä on niin vaikea sanoa kenellekään ääneen. En sillä, että tästä pitäisi toitottaa kaikille, mutta törmään usein tilanteeseen, että tämä olisi sanottava ääneen.

Iirolle tehtiin kastraatio 16.6; joka meni kaikin puolin loistavasti. Se, miksi päädyimme kastraatioon, oli haitallisen suuri eturauhanen. Jälkeenpäin tarkasteltuna Iiro oli todella kivulias, kun seuraa sen liikkeitä ja olemusta nyt.  Leena Piira totesi myös Iiron olevan kivulias , kun kävimme hoidattamassa Iiroa toukokuun lopussa.

Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin ennen muiltakaan osin. Iirolla alkoi aika pian nukutuksen jälkeen epileptiset kohtaukset. Nukutus oli Iirolle ensimmäinen ja sitä ei ole tarvinnut koskaan rauhoittaakaan. Jännitin hirveästi nukutusta, mutta en pienimmässä mielessäkään voinut kuvitella, mitä meillä on vielä edessä. Iiro tutkittiin Eläinsairaala Aistissa, jossa sille annettiin epäilydiagnoosiksi idiopaattinen epilepsia. 

Minun rakkaalla Iirolla on siis epilepsia...miksi just Iiro??? Tätä ei pysty ymmärtämään. Tämä kaikki on ollut niin järkyttävää...ja tätä on vaikea tajuta vieläkään. Sopeutuminen vie varmasti paljon aikaa. Kiitos Satulle (Funace's) aivan uskomattomasta tuesta ja avusta, jonka olemme Harrin kanssa sinulta saaneet. Monta kertaa olen saanut purkaa sydäntäni myös Jonnalle, Katariinalle ja Kirsille. Kiitos teille siitä, että olette jaksaneet kuunnella.

Joka tapauksessa - meillä jatkuu elämä Iiron kanssa:) On kaksi asiaa, mitä Iiro ei saa tehdä. Toinen on uiminen ja toinen autolla ajaminen. En usko, että kumpaakaan Iiro kaipaa...Elämän ilot tulevat loppujen lopuksi hyvin pienistä asioista.