Iiro ja Lore

Ruokaremppaa

2012-02-09T21:04:00.003Z

Tuumataanpa vähän tästä ruokinnastakin. Se on meillä tällä hetkellä kuuma peruna ja sitä se taitaa olla yleisestikin koirapuolella. Kaikki tuntuvat vannovan kovasti barffin nimiin:) Itse siirsin pojat viime kesänä barffille. Iiron kohdalla ei voinut puhua täysin oikeasta barffauksesta, koska annoin sille jonkin verran myös puuroa.

Entonin ja Iiron ruokahetki:)

Ruoka on tietenkin maistunut. Iirolla vaan meinas turkki rasvottumaan, johon pienen testailun jälkeen syyllinen näyttäisi olleen kalkkunan liha. Aika usealla koiralla kuulemma se meinaa "puskea läpi". Loren kanssa puolestaan on pähkäilty tuon painon kanssa, mutta ei missään nimessä liikakilojen kanssa;)

Lore luun kimpussa.

Iiro herkuttelee.

Käytin pojat jokin aika sitten ravintoneuvojalla. Hän tutki molemmat korvista varpaisiin ja lisäksi kävimme läpi kaikki lääkärihoidotkin. Lopputulemana oli, että raakaruoka ei välttämättä ole paras mahdollinen ruokintamuoto kummallekaan. Varsinkin raa'at kasvikset voivat olla liian tujua. Joka tapauksessa siirryimme nk. kotiruokaan eli teen pojille puuroa ja lihat ym. kypsennän kevyesti. Menemme viis viikkoa hoitokuurilla, jotta suoli rauhottuu ja hiiva saadaan pois. Sen jälkeen pitäis alkaa taas monipuolistaa menua ja lukuisat lisäravinteet jäävät pois. Ruuan eteen täytyy nähdä vähän vaivaa, mutta mitäpä ei partojen eteen tekisi, jotta ne voivat hyvin:)

Iiro agitreeneissä!

2012-02-08T21:44:00.001Z

Tällä viikolla pääsi Iiro pitkästä aikaa ohjattuihin reeneihin. Loren vatsatauti on ollut tosi sitkeää sorttia, joten juniori jäi kotiin huilimaan. Harjottelimme kontaktille lähetystä putkihäiriön kera, jos sen nyt näin voi ilmaista. Iiro ei kyllä nähnyt mitään muuta kuin palkan kohteessa ja imu oli sen mukainen. Putken suut jäivät aivan oman onnensa nojaan. Harjoituksen kruunasi vielä kontaktin lopun tarjoaminen. Joka on tähän touhuun käyttänyt aikaa, ymmärtää, miten huipulta se ohjaajasta tuntui;) Toinen harjoitus oli sit muutaman esteen mittainen, jossa muistuteltiin mm. putkijarrutusta ja tyrkkäystä. Hyvinhän se Iippa kulki.

Iiro Martinniemessä 2010 (kuva: Pirkko Riekki)

Iiro teki aivan suunnattomalla innolla, mitä sen tekeminen on ollutkin.
Eikä voi sanoin kuvata, miten mukavaa oli reenata pitkästä aikaa Iiron kanssa. Ehkäpä otamme vielä uusiksi...

Nausteriaksaa?

2012-02-04T21:45:00.001Z

Tiistain agiliito ei ollut kovinkaan liitoa. Rata sinällään oli ihan mentävän puoleinen meille, mutta jotenkin se vaan tökki. Lorella näytti olevan jonkun sortin nausteripäivä ja vauhti ei ollut sitä parasta Loppasta. Muutenkaan Lore ei ole tällä hetkellä aivan parhaimmassa iskussa fyysisesti, psyykkisesti kylläkin:) Poika on päässyt hoikkumaan, kun liikunnan määrä on kasvanut aika paljon ja emäntä ei ole antanut riittävästi ruokaa:(

Lore OKK:n kisoissa 11.9. (kuva: Taru Vallius)

Ei voi kuitenkaan koiruutta syyttä pelkästään nihkeästä menosta. Putket osoittautuivat meille hankalimmiksi, mutta niissä oli pitkälti syynä se, että mun vauhti tyssäs välillä täysin. Ylipäätään yhteistä tahtia ei meinannut löytyä millään. Hätäilin aivan turhaan ohjauksen kanssa ja sit minulla stoppasi vauhti täysin joissain kohti, kun jouduin odottelemaan. Tähän siis täytyy kiinnittää huomiota jatkossa. Sitä vaan on vielä niin puupää tämän homman kanssa, ettei pysty keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, vaikka coutsi yrittää muistuttaa.

Loppuviikon omatoimiset jäikin sitten väliin, kuten jäi myös Kuopion kisatkin. Ehkä sitten maaliskuussa suuntamme Savon suuntaan. Nyt reenaillaan ja hoidetaan poika kuntoon.

Iiro is back!

2012-01-29T20:52:00.000Z

Tällä hetkellä ei voi olla kuin tosi iloinen Iiron voinnista. Kontrolliarvojen näkökulmasta lääkärin mukaan kaikki näyttää täydelliseltä (koputan puuta).Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että huippu lenkkikaveri on palannut. Iiro on saanut voimaa takapäähän ja meno alkaa olla kuten "vanhoina hyvinä aikoina".

Iiro Vilipanteri -08

Toivotaan, että kaikki menee hienosti. Nautimme nyt tästä ja joka ikisestä hetkestä, jonka saamme viettää tämän höppänän koiran kanssa. Välillä se naurattaa ja välillä saattaa suututtaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

24.1. agitreenit

2012-01-29T20:10:00.000Z

Radalla riitti taas pohdittavaa. Huomaan, että jään helposti tiettyihin kohtiin kiinni ja sit se kokonaisuus pukkaa unohtumaan. Joissakin tilanteissa unohtuu kaikki maailman ohjaustekniikat, mutta aikas kunnialla selvisin. Yhtä kohtaa piti vähän viilailla coutsin kans.

Lore talvella 2011

Lorehan kyllä sompaili hankalimmatkin kohdat, esimerkiksi sen pimpsautushirviön, missä oli takaa kiertoa, valssia, jaakotusta yms muuta mukavaa. Vauhti ei ehkä ollut aivan parasta sortimenttia tällä hetkellä. Johtunee osaksi mun tikistysohjauksesta ja toisaalta Loren suht hoikasta olemuksesta. Laiheliini keskittyikin loppuviikon syömiseen ja jätimme omat reenit väliin.

Ei mennyt aivan putkeen...

2012-01-23T20:54:00.002Z

Viime viikolla ratareenilöiset jatkui ohjatuissa. Putkisäännöt olivat erityisen tarpeen, mutta meidän kohdalla se ei aivan riittänyt. Olihan siinä ohjauksessakin vikaa, mutta välillä aloin kyllä epäilemään koiraakin. En sitten millään saanut Lorea menemään putkeen alkupään putkikuviossa. Uutena kuviona meille tuli Backlap, joka ei nyt ensi yrittämällä mennyt aivan nappiin. Kontakteista A meinasi mennä välillä liian pitkäksi. Keinulla ja puomilla tätä ei ole tapahtunut, mutta vauhdin myötä A:lla välillä jarrut pettää. Olihan niissä reeneissä hyvääkin, mutta ei ollut aivan loisteliain päivä.

Kävin vielä loppuviikosta reenailemassa putkikohtaa, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Sain toimimaan sen vain ja ainostaan palkalla. Tätä täytyy siis edelleen reenata pikku pätkissä ja tehdä myös muitakin putkitreenejä. Ne on kyllä jääneet nyt tosi vähälle. Sitä vastoin backlap pelitti nyt. Se oli kiinni vain ja ainoastaan yllättäin käden väärästä liikeradasta;) Kiitokset tarkkaavaiselle treenikaverille. Eipä näitä yksin huomais...

Viikon kruunasi vielä tuhti oppimäärä agiliitoa:) Sain seurata huippuluokan tekniikkatreenejä, josta sain varmasti paljon hyviä vinkkejä tulevan varalle.

10.1. Agiliito jatkuu...

2012-01-23T19:49:00.000Z

Ohjatut treenit aloitimme reippaasti ratatreenillä. Syksyn aikana teimme vain muutaman ratatreenin ja ohjaus olikin aikalailla kesäterässä. Pieniä korjauksia teimme mun ratasuunnitelmaan ja hankalimman kohdan Mari kävi meidän kans etukäteen läpi.

Huomasin, että ohjaukset tulee ajateltua liian vaikeasti. Ajattelen usein, että ei tämä voi olla näin yksinkertainen. Oli kuitenkin mukava huomata, että ei coutsin tarvinnut aivan kaikkea uusiksi laittaa mun ohjauksessa, mutta paljon on kehitettävää. Sit pitäis muistaa katsoa sitä koiraa...Kyllä se Lore kulkee, kun osaa ohjata.

Loppuviikosta jäi sit omat treenailut väliin. Pojat kävi hierojalla ja rauhoitin kunnolla seuraavankin päivän. Molemmat olivat suoria, mistä olen todella onnellinen. Lorella oli pientä jumia toisessa kyljessä eli täytyy vaihtaa puolta lenkillä;) Iiro puolestaan on alkanut saada lihasta takajalkoihin ja se alkaa tosiaankin näkyä lenkillä.

Vanha vuosi paketissa

2012-01-19T22:13:00.003Z

Laitetaanpas vielä muutama kuva joulun ajalta. Perinteisesti myös pojat saivat joulupaketit, josta tänä vuonna löytyi kuivattua ankan filettä ja vähän aivojumppaa herkkujen löytämiseksi.

Loren lahja jäi aika minimaaliseksi, koska ennen pakettien virallista avaamista, kaveri söi salaa sekä oman että Iiron paketin. Toinen paketti jäi sit aika laihaksi ja joulupukin aikana vallinneesta tuoksusta päätellen, poika ei hirveesti enää tarvinnut syötävää.;)

Iiro<3

Vuosi 2011 jää mieleen monella tapaa. Iiron sairastuminen on tietenkin päällimmäisenä mielessä. Olen äärimmäisen iloinen siitä, miten hyvään hoitoon saimme Iiron ja ennen kaikkea se hoitosuhde ei päättynyt siihen yhteen käyntiin. Meillä on myös tulevaisuudessa huippuluokan apua tarjolla. Iiron vuoteen on mahtunut paljon myös mukavia hetkiä. Tämä höpöttelijä on elänyt normaalin koiran elämää nauttien lenkkeilystä ja agiakin on käyty tekemässä omalla ajalla. Iiro voi tällä hetkellä todella hyvin ja on varmasti paljon onnellisempi koira ilman sitä suurta kipua, vaikka sairaus puhkesikin.

Lore <3

Lorenkin vuoteen mahtui monenlaista kinkeriä;) Kesällä komeudesta tuli FI MVA ja syksyllä suuntasimmekin kisa-ajatukset agin puolelle. Ihan kelpo harrastuskaveri tästä Lorestakin näyttää kehittyvän. Ennen kaikkea on tärkeää, että kaveri voi hyvin.

Tapahtumarikas on siis päättynyt vuosi ollut näiden rakkaitten partojen kanssa. Iiron sairastuminen oli todella kova kolaus, mutta ne iloiset hetket näiden uskollisten ystävien kanssa kantavat eteenpäin.

Eka agirata Seinäjoella

2011-12-29T23:36:00.001Z

Loren kanssa on tehty hyvä pohjatyö kontaktien kanssa ja olen ollut varovainen agiradalla starttaamisen suhteen. Laitoin jo alkusyksystä tavoitteeksi startata Seinäjoen agiradalla, jos coutsi antaa luvan;)

Eka rata oli nolla-menoa toiseksi viimeiselle esteelle asti, jossa Lore sanan varsinaisessa merkityksessä luisteli keinulta alas. Muutoin rata oli tosi sujuva ja muut kontaktit toimi aivan loistavasti kera hytkyjen. Toiselle radalle oli kova skarppaaminen, etten miettinyt liikaa keinua. No senhän Lore meni, mutta vähän varovaisemmin. Muuten rata meni sitten ohjaajan tikistykseen, en uskaltanut "vaan mennä". Tulos tuli tältä radalta, mutta sillä ei enää ollut varsinaisesti mitään merkitystä. Kaikkein tärkeintä koko viikonlopussa oli nähdä, että kontaktit toimii:)

Syksyllisiä sattumia...

2011-12-29T23:20:00.000Z

Perinteisesti tämä kirjoittelu on venynyt ja venynyt. Olen miettinyt, josko alkaisin vähän purkamaan treenitunnelmia tänne, mutta enpä vielä ole uskaltaunut niitä tilittämään. Mieluummin pohdiskelen vielä itsekseni.

Syksyyn haettiin vauhtia Piiralta ja sitä sieltä varmasti saimmekin. Ensimmäisen kerran molemmat kaverit olivat suoria. Tieten aina pientiä säätöä löytyy, mutta onneksi ei mitään mullistavaa. Jumppaa olemme sitten harrastaneet kotosalla ja siitä kuulostaa olleen apua hierojankin mukaan.

Loren kanssa kävimme lokakuulla KASSin kisoista hakemassa pari hyllyä tulevia palkintoja varten. Ohjaaja oli niin hukassa, ettei sieltä tuon kummempaa tulosta voinut odottaakaan. Syksyn aikana olemme tehneet reeneissä tosi vähän ratatreenejä ja se kyllä näkyi ohjauksessa.

Reeneissä olemme siis keskittyneet pilkun viilaamiseen, mikä jäi vähemmälle kesän aikana. Ohjelmassa on ollut mm. päällejuoksua ja välistävetoa, unohtamatta aina mukavia valsseja ja persjättöjä. Minulle on tullut tosi paljon uutta opeteltavaa ohjaukseen ja omatoimitreenit ovatkin menneet näitä juttuja harjoitellessa.

NOLLA!

2011-09-11T21:35:00.001+01:00

Nyt se sitten vihdoin ja viimein tapahtui - ihka ensimmäinen nolla + LUVA. Lore pokkasi OKK:n hypärillä kakkospalkinnon. Loren kohdalla tätä nollaa ei tarvinnut kauan odotella, mutta itselle tämä oli kyllä pitkän puurtamisen suuri voitto. Eipä voi väittää, etteikö tuntunut mukavalle.

Jotenkin tämä tuntui niin uskomattomalle juuri tänään. Pieni epävarmuus hiipi muutamasta ohjausvalinnasta, ehtisinkö... Kepeille lähestyminen vaikutti tökkivän, ehkä ohjaajalla, joten kepit päätin ottaa varman päälle. Tämä tietenkin vaikutti sitten muihinkin ohjausvalintoihin. Päätin kuitenkin pysyä valinnoissani ja ennen kaikkea ehtiä.

Loren kepitystä. kuva: Taru Vallius

kuva: Taru Vallius

Pienen hetken tästä voi nauttia - paljon on vielä tekemistä. Agiradatkin jo pilkistää lähitulevaisuudessa, mutta missään nimessä en halua lähteä pilaamaan kisoihin liian aikaisin kontakteja. Ne on hyvällä mallilla, mutta vaativat vielä vahvistusta ennen kuin starttaamme agiradalla.

Ensi viikolla päättyy kesäkausi. Lore on liitänyt viimeisen kuukauden aikana tosi paljon, kun olemme käyneet omat ja Iiron ohjatut sekä kuus hypäriä. Sitä suuremmalla syyllä lihashuolto on nyt tosi tarpeen. Ensi viikolla on ohjelmassa hieroja ja sitä seuraavalla lähdemme taas Turkuun. Iirolle on luvassa sama huolto. Agia ei olla menty Iipan kanssa, mutta täytyy se energiapaukku pitää kunnossa niin on mukava kirmailla. Syksyn mittaan Iiro pääsee myös vähän hilputtelemaan Martsaan vapaavuorolla;)

Valiobilleet

2011-09-11T20:46:00.002+01:00

Vihdoin ja viimein pidimme perinteeksi muodostuneet valiobilleet. Edellisellä kerralla juhlimme Nita-äiteen valioitumista ja nyt olikin sitten pojan vuoro. Parasta tässä perinteessä on kuitenkin se, että on hyvä syy kutsua kaverit kylään.

Loren valioposetus.

Pinjan tekemä kortti;)

Loren juhlat vietimme mukavalla pikkuporukalla ja pikkuvieraitakin saapui iloksemme.:) Sankaria muistettiin niin kortein kuin lahjoin. Vieraat olivat kyllä nyt innostuneet aivan liikaa...

...ja tietenkin voileipäkakkua.

Juhlien tapaan yhtä lailla perinteeksi on muodostunut voileipäkakku. Koristelun visio oli hieman toisenlainen, mutta siitä tuli sitten tällainen valioversio.

Kiitokset vielä rakkaat ystävät, oli ilo viettää iltaa teidän kanssa. Lorelta erityiskiitokset - kerromme sitten, mitä kivaa hankimme:)

Onnea Iiro!

2011-09-04T06:56:00.002+01:00

Iiro ilopilleri, hassu höpöttelijä täyttää tänään 6 vuotta. Vuodet eivät tunnu missään tällä kaverilla. Virtaa riittää ja vinkulelut saavat kyytiä kuten aina ennenkin.

Iiro 8 viikkoa.

Päivänsankari juhli syntymäpäiväänsä parhaiden kavereidensa seurassa - Loren, Telman ja Sylvin, unohtamatta Iirolle niin tärkeää Satua. Äitinikin tuli käymään läpikulkumatkalla ja hän on myös Iirolle mieluinen vieras. Aamulla oli ohjelmassa metsälenkki, mikäpä vois olla parempi lahja energiselle Iirolle:) Lenkin jälkeen kaikki parrat pääsivät herkuttelemaan kakulla. Alla muutama otos kavereista. Harmi vaan, että emäntä otti vaan lyhyen putken metsään, mutta tunnelma välittyy ja se on tärkeintä.

Iiro, Sylvi, Telma ja Lore<3

Kaverukset - Rauha ja Toivo;)

Lore juoksuttaa "vanhuksia".

...ja kaverikuva vielä kotona.

Sankari<3

Ja vielä kakku ennen katoamista;)

Kiitokset Satulle ja tytöille - mukava metsälenkki niin koirille kuin itsellekin. Iiro lähettää vielä erityiskiitokset herkuista:)

Tämä syntymäpäivä on ollut aivan erityinen meille. Olemme äärimmäisen kiitollisia siitä, että Iiro voi hyvin. Kaverista on tullut taas esille se leikkisä hännän huiskuttaja, joka ilahduttaa touhotuksellaan meitä päivästä toiseen.

KASS:n kisat

2011-09-02T17:08:00.001+01:00

Tämä viikonloppu noudatti edellisen viikonlopun linjaa. Lauantain rata ei mennyt aivan putkeen ja sunnuntaina oli sit aivan eri meininki. Kepeiltä tuli vitonen ja Lore hankki hitusen yliaikaa ihastelemalla yleisöä. Kaveri pysyi kyllä radalla, mutta seisoa töpötti kohti kentän reunaa;) Tulos saatiin, mutta itse suoritukseen ei kyllä voi olla tyytyväinen.

Sunnuntaina puolestaan meinas jäädä koko reissu tekemättä. Rataan tutustuminen alkoi kahdeksalta ja meidän piti olla seitsemän aikaan Virpparissa. Nukuin autuaaasti kymmentä vaille seitsemään ja en tiedä, miten paljon pitempään, jos ei olis Harri herättänyt. Laskin, että ehdin koiran lämmitellä, joten päätin kuitenkin lähteä kisaamaan. Hyvin ehdin tutkailla rataa ja suorituksesta päätellen äkkilähtö vois sopia meille, mutta ei kiitos enää.

Sain Loren mukavaan tsemppiin ja kaveri keskittyikin aivan satasella. Tietenkin minun ohjausvirheestä kaveri sukelsi väärästä päästä putkeen, mikä tiesi hylyä. Tästä täytyy todeta, että tulos ei kerro kaikkea. Rata oli ylivoimaisesti paras rata, mitä on tehty tässä kolmen viikonlopun aikan Loren kanssa ja kestääpä vertailun moneen reenisuoritukseen. Vauhtia riitti - arvasikohan Lore uuden palkkansa vai olikinko se ohjaajaa varten:)

Kuva: Taru Vallius

Yllä vielä näyte Loren liidosta reeneissä. Tarjalla kiitokset kuvista. Agikuvat ovat harvinaista iloa ja niinpä lisäilenkin näitä ripotelleen agijuttuihin.

Elorallin tunnelmia!

2011-09-02T16:28:00.002+01:00

Rallista on jo aikaa, mutta tarttui sieltä kuitenkin mainitsemisen arvoista. Starttasimme Loren kans hypärillä molempina päivinä. Hieman jännitti, miten Lore kulkee, kun perjantain reeneissä se passaili matalempiakin hyppyjä. No eipä se homma siihen kaatunut lauantaina, kyllä ne oli ohjaajan töppäilyt. Pitäs muistaa sekin, ettei Lorella voi olla vielä samaa estevarmuutta kuin Iirolla. Aivan ei kaikki esteet osuuneet linjalle ja tuloksena olikin hyl.

Lorelle 3. sija hypärillä

Sunnuntaina meno olikin sitten aivan eri luokkaa. Lore oli sopivasti täpinöissään ja rata meni muutoinkin aika sujuvasti. Pari pientä ohjausvirhettä tuli, mistä tuloksena 10. Lore sijoittui kolmanneksi ja pokkasi ensimmäisen agi-pokaalin kera komean ruusukkeen:) Kaiken kaikkiaan oli mukava viikonloppu, mistä kiitos seurueelle, Kirsille ja Kvennalle!

Väsynyt pelaaja:)

Iiro puolestaan otti show:n haltuun kotopuolessa. Iskäkoira oli Harrin kanssa kotimiehenä ja viihdytti itseään eri aktivointijutuilla. Hyvin näytti aivojumppa tehonneen:)

Loren ekat viralliset;)

2011-08-17T20:56:00.002+01:00

Kuten on tullut todettua, kauan odotettu reenikausi alkoi. Ohjatuissa ehdimme saada hieman tuntumaa ennen ekaa starttia ja ennen kaikkea totuttelua korkeampiin hyppyihin.

Iiron tavoin Lore starttasi ekat kisat Keminmaassa ja tuomarina toimi Tienhaara.
Rata oli ihan mentävän oloinen - mukava rata. Tajusin vasta rataan tutustumisessa, että en ollut tehnyt Loren kanssa midi-pituutta:( No niinhän siinä kävi, että se ei mennyt sitä. Päätin jo etukäteen, että mitään ei jäädä jankkaamaan, paitsi keppien alun halusin korjata. Muutoin oli moitteeton suoritus eli olin todella tyytyväinen Loren aloitukseen.

Alusta oli tosi raskas hypätä ja muutoinkin vähäinen hyppyyttäminen korkeilla esteillä näkyi Loren menossa. Ei auta kuin reenata, jospa se tuntuma ja tekniikka sieltä alkaa löytyä.

Agikausi alkaa...

2011-08-07T21:01:00.000+01:00

Huomenna aloitamme agin syyskauden Loren kanssa. Hieman haikein mielin starttaamme treenit, kun kyseessä olisi Iiron ryhmä. Uskon, että saan nauttia onnistumisista Loren kanssa tässäkin ryhmässä. Keskiviikkoisin käymme sitten Loren omassa ryhmässä. Juniorilla syksy tulee olemaan tiivistä agireenailua ja niitä hypäreitäkin on suunnitelmissa ihan mukavasti.

Lore<3

Iirollekin täytyy alkaa suunnitella jotain mukavaa puuhastelua. Agia emme unohda kokonaan, mutta kisoihin emme pääse enää dopingsäännösten vuoksi, mikä on ollut tosi kova pala minulle. Missään nimessä Iiron elämästä ei tule sohvaperunan elämää. Kaveri on tottunut touhuamaan ja niin aiomme tehdä myös jatkossa:) Eihän Iiro sitä ajattele, onko tämä touhu oikeaa kisaa vai harjoittelua. Heiluu se häntä harjoituksissakin. Jäämme siis odottelemaan, mitä syksy tuo tullessaan. Ennen kaikkea toivon Iirolle hyvää vointia.

Iiro<3

Alla vielä muutama posetus isästä ja pojasta.

OKK:n epikset 26.7.

2011-08-02T21:03:00.002+01:00

Kävimme jälleen Loren kans totuttautumassa kisatunnelmiin ja vieraaseen kenttään OKK:n mölliradalla. Hieman lämmin sää vei parhaita mehuja parrasta, mutta hyvin kaveri porskutteli. Yks virhe tuli ohjaajan järkyttävästä ohjausvalinnasta johtuen, joka jo lähtöviivalla epäilytti.

Lore hallireeneissä syksyllä 2010 (kuva: Juha Lehtikangas)

Lore sijoittui hienosti möllien kolmanneksi ja sai parhaan mahdollisen palkinnon eli herkkuja. Käynemme vielä yhdet epikset ennen ensimmäistä virallista starttia, joka on näillä näkymin 14.8. Keminmaassa. Samalla kentällä aloitti myös aikanaan Iiro viralliset kisat. Näin se vaan menee...jokin päättyy ja on pakko aloittaa taas alusta:(

Iiron ikävät uutiset...

2011-07-23T22:20:00.001+01:00

Oli vaikea keksiä tähän kirjoitukseen otsikkoa ja ylipäätään sanoja, miten tämän kaiken aloittaa ja sanoo. Mietin kauan kirjoitanko tästä, mutta tätä on niin vaikea sanoa kenellekään ääneen. En sillä, että tästä pitäisi toitottaa kaikille, mutta törmään usein tilanteeseen, että tämä olisi sanottava ääneen.

Iirolle tehtiin kastraatio 16.6; joka meni kaikin puolin loistavasti. Se, miksi päädyimme kastraatioon, oli haitallisen suuri eturauhanen. Jälkeenpäin tarkasteltuna Iiro oli todella kivulias, kun seuraa sen liikkeitä ja olemusta nyt. Leena Piira totesi myös Iiron olevan kivulias , kun kävimme hoidattamassa Iiroa toukokuun lopussa.

Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin ennen muiltakaan osin. Iirolla alkoi aika pian nukutuksen jälkeen epileptiset kohtaukset. Nukutus oli Iirolle ensimmäinen ja sitä ei ole tarvinnut koskaan rauhoittaakaan. Jännitin hirveästi nukutusta, mutta en pienimmässä mielessäkään voinut kuvitella, mitä meillä on vielä edessä. Iiro tutkittiin Eläinsairaala Aistissa, jossa sille annettiin epäilydiagnoosiksi idiopaattinen epilepsia.

Minun rakkaalla Iirolla on siis epilepsia...miksi just Iiro??? Tätä ei pysty ymmärtämään. Tämä kaikki on ollut niin järkyttävää...ja tätä on vaikea tajuta vieläkään. Sopeutuminen vie varmasti paljon aikaa. Kiitos Satulle (Funace's) aivan uskomattomasta tuesta ja avusta, jonka olemme Harrin kanssa sinulta saaneet. Monta kertaa olen saanut purkaa sydäntäni myös Jonnalle, Katariinalle ja Kirsille. Kiitos teille siitä, että olette jaksaneet kuunnella.

Joka tapauksessa - meillä jatkuu elämä Iiron kanssa:) On kaksi asiaa, mitä Iiro ei saa tehdä. Toinen on uiminen ja toinen autolla ajaminen. En usko, että kumpaakaan Iiro kaipaa...Elämän ilot tulevat loppujen lopuksi hyvin pienistä asioista.

Oulu KV

2011-07-23T21:32:00.003+01:00

Kävimme vielä Loren kanssa pyörähtämässä valioluokassa Oulu KV:ssa. Päivästä ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville - Loren saldona VAL ERI3.

Kaiken kaikkiaan voimme olla tyytyväisiä poijan näyttelykesään. Toiveena oli saada Lore valioksi ja se tapahtui aika helposti ja upean RYP-sijoituksen kera. Nyt on sitten näyttelyt tauolla ja siirrytään agilityn pariin. Katsotaan, jos vielä joskus käymme jossain...aika näyttää.

Lore RYP2 Kokkolassa...

2011-07-13T22:43:00.000+01:00

Lähdimme jo lauantaina kohti Sieviä, koska sunnuntain kehät alkoi jo klo 9.00. Ei ole realistista aamu-uniselle ihmiselle ajaa Oulusta Kokkolaan samana aamuna. Saipahan Lore käydä vähän kirmailemassa äiteen kans ja siskolikan huiputettavana:) Kiitokset Jonnalle yösijasta.

Lore & VSP Fixus Poetry (kuva: Joni Leipälä)

Eipä osannut haaveillakaan aamulla, mitä näyttely tuo tulleessaan. Lore oli paras uros ja nappari valiosertinsä. Kaiken kukkuraksi Zeev Train ojensi meille ROP-ruusukkeen:)

Pitkästä päivästä huolimatta, Lore esiintyi aivan upeasti ryhmäkehässä. Samaa mieltä näytti olevan tuomarikin - Loren lopullinen sijoitus oli RYP2.

Lore kera ruusukkeiden <3

Tämä oli kaiken kaikkiaan erikoinen näyttely. Kehässä esiintyi viisi Iiron ja Nitan kuudesta pikkuparrasta, joista neljä poistui upeasti punaisen nauhan kanssa kehästä. Kaiken kruunas tietenkin oman hurmurin valioituminen ja upea sijoitus ryhmäkehässä. Kiitos kaikille mukavasta päivästä ja erityiskiitos velipojalle perheineen, kun saimme tulla käymään:)

3.7. 2011 Marko Mäkelän opissa...

2011-07-13T22:01:00.000+01:00

Osallistuimme Loren kanssa Active Dog ry:n järjestämälle agikurssille. Kouluttajina toimivat Maria Aaltonen ja Marko Mäkelä eli huipputason koulutusta oli luvassa.

Lauantain ohjelmassa oli päällejuoksut ja välistävedot. En muista, että olisin koskaan tehnyt aiemmin tämän tyyppisiä yksittäisenä harjoituksena. Homma meni siihen asti ok, kun menimme radalle. Iironkin kanssa tämä on teettänyt minulla kovaa vääntöä ja sama jatkuu Loren kans:)

Näitä täytyy reenailla lisää. Paljon saimme vinkkejä tuleva varten - huippukoulutus:)

KASSin epikset 30.6.

2011-07-09T18:59:00.003+01:00

Kävimme yhden yön reissun Sotkamossa ja reissusta rähjääntyneenä epäilin, jaksaako Lore keskittyä agiliitoon. Sääkin oli suhteellisen lämmin. Halusin kuitenkin totuttaa poikaa vieraaseen agikenttään ennen virallisia kisoja ja mahikset on aika vähissä ennen elokuun kisoja. Olemme reenanneet ja käyneet möllikisat pelkästään Active Dogin kentillä.

Loren eka agipalkinto:)

Eipä näyttänyt reissu ja helle haittaavan Loren menoa, puhumattakaan vieraasta paikasta. Rata oli mukava putkirata pussilla höystettynä. Pitihän siinäkin osata ohjata, jotta kaveri sukelsi oikeasta päästä putkea sisään. Lore puhkui intoa ja keskittyi aivan satasella tekemiseen. Vauhtiakin riitti pojalla vielä mukavasti. Tuloksena oli hienosti medimöllien voitto:)

Haukipudas RN 19.6.

2011-07-09T18:23:00.000+01:00

Kesän toinen näyttely oli lähes kotinurkilla Haukiputaalla. Tuomarina hääräsi Jari Laakso, jonka arvostelu oli mukavaa luettavaa. Se nyt ei kuitentaan riittänyt kovin pitkälle.

Loren lopullinen sijoitus oli PU3 eli edelleen jatkukoon viimeisen sertin metsästys...

OKK:n epikset 13.6.

2011-07-04T16:55:00.005+01:00

Tarkoitus oli lähteä tutustuttamaan Lore vieraalle agikentälle, mutta jostain kumman syystä päädyinkin Iiron kans radalle. Ehkä kontakti mölliradalla ja Iiron tuleva treenitauko vaikutti päätökseen.

Joka tapauksessa Iiro teki upean mölliradan, pysähtyi hienosti puomin loppuun ja kesti kaikki hytkyt. Ainoastaan ohjaaja täräytti kerran koiruuden väärästä päästä putkeen ja ohjaus oli ruosteessa vähän muutenkin, mikä näkyi isoissa kaarroissa Iirolla. Kisarata oli melkoisen vaikea, mutta uskomattoman hienosti selvisimme radasta. A :n menimme kerran uusiksi ja siitä Iiro ottikin hienosti opikseen. Keinulla vastaavasti varoin itse liikaa, koska pelkäsin lentokeinua ja sen seurauksena Iiro ei meinannut lähteä koko keinulle. Kaiken kaikkiaan kontaktien loput pelitti hienosti ja kaiken parasta oli onnistuneet kepit kunnon kulmalla höystettynä.

Iiro alkeiskurssilla.

Iiro omatoimireeneissä -08

Illan saldona voi todeta, että Iiro osaa kontaktit, kun ohjaaja ei turhaa hermoile. Muutoinkin oli mukavaa menoa ja vauhtia riitti:) Yllä pari kuvamuistoa vuosien takaa - paljon on kehitytty niistä ajoista.

Pieksämäen näytelmä 11.6.

2011-06-20T21:01:00.001+01:00

Kävimme kesän ensimmäisessä näyttelyssä Pieksämäellä. Niin se aamutorkkukin jaksoi herätä ennen viittä, kun oli koiruuspäivä tiedossa. Tuttuun tapaan matkaseurana oli Jonna ja Tara - minnepä sitä ilman siskolikkaa. Mummu päätti kannustaa kotisohvalta uudessa kesäparrassaan;)

Lore <3 (Kuva: Sari Vatanen)

Loren saldo oli PU3 kera hienon arvostelun. Ehkä ei poika aivan parhaassa lihassa, mikä siis näin emännän arvio asiasta eikä tuomarin. Lorehan ei kuitenkaan laita pahakseen, jos kuppiin vähän enemmänkin ruokaa kapsahtaa. Siinähän se samalla tuo karvakin kasvaa...

Tara<3 (Kuva: Sari Vatanen)

Tämän reissun menestyjä oli iskän tyttö Tara, joka nappasi eka sertinsä. Tapsukkaisen VSP:stä iloitsi varmasti koko matkaseurue. Onnittelut Jonnalle ja Taralle! Iskä on tosi ylpeä tyttärestään:)

OKK:n kisat 21.5.

2011-06-06T20:57:00.001+01:00

Starttasimme Iiron kans eka kertaa kisaradalla ja sen kyllä huomas ohjaajan toiminnan tasosta. Jännitys oli sitä luokkaa, että Iiro oli aivan ihmeissään koko touhusta. Hyvä ettei ohjaaja itse kiivennyt sitä puomia;)

Lopetimme kisarahan A-estellee. Hiukkasen meni loppu pitkäksi, joten uusimme esteen ja radalta tieten hylly. Tiukka paikka lopettaa, kun periaatteessa ei virhettä, mutta en missään nimessä halua pilata meidän kontakteja. Ehken tämä palkitaan vielä:)

Kuva: Tarja Vallius

Toinen rata oli Eeva-Liisan hypäri. Radalta pari virhettä ja vähän yliaikaa, mutta muutoin olin todella tyytyväinen rataan. Ennalta odotin hankalaa rataa kyseiseltä tuomarilta ja olihan siinä ihan kinkkisiä kohtia. Ohjausvalinnat oli mieletäni oikeat ja toimivatkin hyvin, joten ehkä jossain kohtaa ollaan kehitytty. Se mikä nyt meille tärkeetä, niin tarvitaan kisoja ja vielä kerran kisoja tai siis ohjaaja tarttee.

Päivän tieten kruunasi ihana kummipoika Patrik, joka oli halunnut lähteä katsomaan Iiron kisoja. Harmi vaan, että tällä kertaa esitys jäi kisaradan osalta lyhyeksi, mutta vielä tulee näkemään Patrik koko radan:) Patrik 2 v. antoi kuitenkin miettimisen aihetta aika monelle ohjaajalle, kun pieni poika oli ihmetellyt, miksi ohjaajat huutaa koirille. Niinpä - mihin sitä ääntä tarvitaan agiohjauksessa?

Lore mätsärissä

2011-05-08T21:13:00.007+01:00

Käväsimme Loren kans muistuttelemassa kehäkäytöstä shelttien mätsärissä. Lore esiintyi aivan loistavasti. Kaveri pojotti seisoa kuin patsas ja liikkui niin herrasmaisin elkein kuin vain voi. Keskeneräisille liikkeillehän me ei voida mitään, mutta odotellaan rauhassa.

Iiro lähti mukaan onnenpojaksi ja hyvin hoitikin tehtävänsä. Lore oli upeasti pienten punaisten kolmas. Palkinto oli varmasti pojan mieleen. Pussista löytyi pienen nuuskuttelun jälkeen ruokakuppi kera herkkujen. Patalappu ei herättänyt suurta mielenkiintoa...

KASS:n hypäri

2011-05-08T20:41:00.002+01:00

Kävimme Iiron kans torstaina tunnustelemassa vähän kisaamista kesää ajatellen. Kaveri meni oikein reipasta kyytiä. Meillä tai siis minulla tökki vähän kepeillä ja ohjaajan jälleen tupeltaessa Iippa hurautti väärän hypyn. Saimme siis jälleen hyllyn kokoelmiimme:( Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen...se on vaan niin pienestä kiinni. Iiron rata: http://www.youtube.com/user/ActiveDogsRy#p/u/3/HCqXYOE5fjg

Maaseutumatkailua

2011-05-04T21:18:00.010+01:00

Pääsiäisenä suuntasimme auton nokan kohti Kainuuta, missä saimme nauttia todella upeasta säästä, rantasaunan makoisista löylyistä ja grillikausikin tuli avattua. Myös Iirolle ja Lorelle nämä reissut ovat elämyksiä, kun ne saavat juosta vapaana ja lääniä riittää.

Lore

Järven jää kesti vielä rannoilla, mutta utelias Lore sai todeta kera märkien tassujen, että enää ei ollut asiaa kauemmaksi rannasta.

Lauantaina puuhastelimme ulkona mukavat yhdeksän tuntia ja illasta olikin jo pari aika rauhallista partaa. Muutamat posetkin otettiin, joista parhaimmistoa yllä.

Velipoijat:)

2011-04-28T20:37:00.000+01:00

Tässä on tavattu lyhyelle aikaa kaikki Iiron poijat oman hurmurimme lisäksi;) Rovaniemen poika, Juuso perheineen kävi yllätysvierailulla. Vielä sopivat velipoijat saman katon alle ja meno oli yhtä mukavaa kuin aina ennenkin.

Manu

Manu puolestaan kävi trimmissä. Kaveri sai kesätukan sopivasti sään lämmetessä. Ilolla trimmaan Manua niin karvan kuin käytöksenkin puolesta:)

Lore 2 vee

2011-04-14T21:18:00.000+01:00

Aika rientää...meidän juniori täytti 2 v. Kaverilla tulee vuosia mittariin kohisten iskän rinnalla, vastahan Lore tuli meille.

Lore <3

Tällä kertaa juhlat olivat äärimmäisen koiramaiset. Kävimme metsälenkillä toisen sankarimme Sylvi-mummun kanssa, joka juhli 6 vee synttäreitä. Tottakai mukana olivat myös Telma ja Iiro, jolla nyt on vähän osuutta näihin synttäreihinkin;)

Ja mikäpä olisi parempi lahja kuin ruoka, kun on kyseessä Sylvi ja Lore. Hyvin näytti "kakku" maistuvan myös Iipalle ja Telmalle.

Harvinainen vieras - Luna

2011-04-14T20:56:00.000+01:00

Meillä kävi harvinaisia vieraita. Raija ja Taru kävivät ilahduttamassa meitä Iiron tyttären Lunan kanssa. Poijat tieten ottivat riemulla vastaan vieraan.

Luna<3

Oli mukava nähdä teitä ja otetaanpa tässä uusiksi:) Lunalle peukkuja kesän koitoksiin. Tiedä, vaikka törmäämme kehän reunalla.

Piiralla Turussa

2011-04-02T20:28:00.000+01:00

Kävimme maaliskuun alussa Leena Piiralla Turussa. Tiesin jo etukäteen, että reissu ei tule varmasti olemaan turha keikka. Iiron meno alkoi näyttämään agissa vähän jäykähkölle ja Lore ei alkanut enää hyppäämään vaan kiersi sujuvasti sivusta esteet.

Vastaus löytyi Leenalta. Lorella oli lukkoja, minkä vuoksi hyppääminen oli varmasti tuntunut ikävälle. Onneksi lukot olivat vielä lieviä ja Leena sai ne hyvin auki. Iirolla oli perinteistä jumia, mutta ei onneksi niin pahaa kuin edellisellä kerralla. Leenan edellisestä käsittelystä oli kulunut jo kuitenkin vuosi. Kotiläksyksi saimme paljon hyviä jumppaliikkeitä.

Mikä tieten parasta - pojat ovat voineet paljon paremmin. Eron huomaa jo kotioloissa. Agissa muutoksen huomaa kuitenkin selvemmin. Erityisesti Lore on aivan eri menijä ja vasta jälkeen päin ymmärtää, että kaveri ei tosiaankaan ollut kunnossa. Itse en olisi tunnistanut tilannetta. Suurkiitos kuuluu jälleen kerran meidän coutsille - Marille. Hänen neuvosta lähdin hoidattamaan poikia.

Lorelle 4. sija;)

2011-04-02T19:56:00.001+01:00

Pukkasimme iskän pojan näyttelytulokset vuoden kääpiösnautserikisaan. Lore sijoittui hienosti neljänneksi mh-uroksissa. Tämä oli kiva yllätys.

Lore 3 kk

Toivotaan, että ens kesänäkin poika miellyttäisi tuomaria sen verran, että saisimme sen viimeisen sertin. Sitten voimmekin keskittyä siihen agiliitoon;)

Active Dogsin kisat 20.2.

2011-03-06T17:17:00.000Z

Pähkäilyn jälkeen päätimme mennä Iiron kanssa oman seuran kisoihin hypärille. Lähinnä mietitytti Iiron kropan kunto, lähtisinkö hyppyyttämään korkeita esteitä.

Iiro epiksissä kesällä 2010 (Kuva: Juha Lehtikangas)

Iirolla riitti vauhtia ja intoa. Alkupätkä menikin upeasti, kunnes hätäilin yhden hypyn kanssa ja Iiro tuli ohi esteen. Meillä on periaate, ettemme jää jankkaamaan ja hylsyhän siitä tieten napsahtaa. Kepeille tulo vähän takkusi, mutta muuten pääsimme vauhdikkaasti maaliin asti. Iiron menoa kisoissa:
http://www.youtube.com/watch?v=oZ_OKl0zwQ4

Suomen Sievissä...

2011-03-01T19:40:00.038Z

Kävimme poikien kanssa tammikuun lopussa tapaamassa Jonna-kasvattajaa. Siinäpä se kului aika rattoisasti, kun vaihdoimme kuulumisia pitkästä aikaa kasvotusten. Vähän piti tieten koiruuksien karvojakin fiksata, mutta tällä kertaa todella vähän;)

Iiro, Tara Nita, Rosa ja Lore <3

Lore ja Tara

Sääkin suosi meidän vierailua. Koiruudet ottivat kaiken ilon irti, kun pääsivät vähän irrottelemaan lammen jäälle. Valokuvien osalta ei päästy ehkä aivan tavoitteeseen, mutta mukavia muistoja... Jonnalle kiitos mukavasta päivästä.

Vuoden 2010 lopputunnelmia...

2011-01-20T19:43:00.014Z

Loppuvuosi on hurahtanut vauhdilla ja mitä suurimmassa määrin agilityn parissa. Tuttuun tapaan on reenattu Marin ja Mikon huippuopissa. Iiron kanssa on keskitytty täysin harjoitteluun lokakuun hypärin jälkeen. Reeneissä on opeteltu paljon ohjaustekniikoita ja kontaktit ovat ilmestyneet radan loppuun. Vauhdista päätellen Iiro nauttii suunnattomasti, ohjaajasta puhumattakaan. Pitäis vaan saada turha tikistys pois ja rentoutta ohjaukseen. Jospa ne kevään ratareenit auttaa moiseen.

Iiro

Lore puolestaan on yrittänyt osua renkaan reikään vaihtelevalla menestyksellä ja hiliputellut ratapätkiä mielessä tulevat hyppyradat. Joskus saattaa jäädä jokunen estekin välistä, mutta tosi hyviä ratapätkiä on jo juniorinkin kanssa menty.

Lore

Joulukuun lopussa osallistuimme Loren kanssa eka möllikisoihin. Rata ei nyt kaikilta osin ollut möllitasoa, mutta mitäpä tuosta. Tavoitteena oli totutella ympärillä olevaan häiriöön ja saada hyvä fiilis "eka startista". Siinä onnistuttiinkin Loremaisen veikeällä suorituksella. Myös Iiron kanssa menimme saman radan mukavan vauhdikkaasti paria virhettä lukuunottamtta. Ne tuli semmoisessa kohdassa, jossa minulla ei kertakaikkisesti ollut eväitä selvitä vauhdikkaan parran kanssa. Samalla radalla huomasi, mikä on vielä ero Iiron ja Loren välillä ja ennen kaikkea haasteellisuuden ohjata kahta eritasoista koiraa:)

Iiro ja Lore Sotkamon talvesta nauttimassa.

Iiron kanssa kohokohta oli varmasti eka startti mölleissä ja ennen kaikkea virallinen startti hypärillä. Tämä kesä meni opetellessa kisaamista ja reeniä kisatilanteisiin tarvitaan edelleen. Täytyy toivoa, että kaveri pysyy terveenä ja saamme jatkaa vielä kauan tätä suurenmoista harrastusta tämän loistavan harrastuskaverin kanssa.

Kuva: Robert Sonntag

Myös Loren kanssa koimme monta ilon hetkeä agissa, mutta menestyksen makuun pääsimme näyttelypuolella. Lore pokkasi näyttelyistä sen verran kuin voi vain toivoa alle kaks vuotiaalle herralle. Loppuvuodesta unohdimmekin näytelmät ja suuntaamme kehään seuraavan kerran ensi kesänä.

Kuva: Jonna Haikola

Tähän vuoteen on mahtunut paljon mukavia hetkiä partojen kanssa ja ennen kaikkea kiitokset kavereille mukavista hetkistä niin lenkkipoluilla kuin mukavilla pikkumatkoilla:)

OKK:n kisat 12.9.

2010-09-16T20:15:00.000+01:00

Osallistuimme viikonloppuna OKK:n hypäreille, jotka oli ekat "kotikisat". Kävimme jo viikolla vähän purkamassa pahinta jännitystä epiksissä, mutta kyllä sitä turhaa hermoilua riitti vielä viikonlopuksikin.

Rata oli meille muuten mentävä, mutta keppikulma oli vaikeampi kuin mitä ollaan reeneissäkään tehty. No niitä täytyy reenailla. Saimme jälleen vähän kisakokemusta, joka meille tärkeintä tällä hetkellä.

Iiro 5 vee

2010-09-09T20:45:00.024+01:00

Iiro täytti lauantaina "huikeat" 5 vuotta. Kaverihan alkaa olla silleen mukavassa iässä. Synttäripäivä meni rattoisasti Tornion hypärillä.

Iiro 5.9.

Tavoitteena oli, että saan synttärisankarille hyvän mielen ja tulihan se ohjaajallekin:) Vaikka tuloksen valossa HYL ei kovin uppeelle kuulosta, oli radalla paljon hyviä asioita.

Savo-Show

2010-09-05T20:07:00.000+01:00

Voiko tähänkin todeta, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee? No tämä meni taas näin. Kävimme kesän viimeiset näytelmät Savo-show:ssa. Kehässä pyörähteli Lore ja tieten siskolikka Tara;)

Lore perjantaina kehässä.

"Mummon mussukka"

Käväisimme kehässä perjantaina ja lauantaina. Perjantain saldona oli hienosti PU4, kovin oli Lore poikonen muitten rinnalla PU-kehässä:) Lauantain tulos oli sitten vähän laihempi - NUOK ERI2. Mutta ei tältäkään reissulta palattu kotia ilman ruusuketta - Kiitokset Satulle!

Siihen loppu karvashow.

Kaksi näyttelyä oli aivan riittävästi. Helle alkoi painaa esittäjää ja ennen kaikkea esitettävää. Kun kehät oli ohi, sai Lore vilvoittavan kylvyn. Kovin ei kaveri ilahtunut moisesta:(

Loren ja Taran kanssa Tahkolla.

Jälleen yks mukava reissu takana päin. Paikkakin oli mitä loistavin, seurasta puhumattakaan. Satulle ja Pekalle kiitokset uppeesta viikonloppulomasta.

Agiliito jatkuu...

2010-08-01T20:28:00.000+01:00

Nyt on pidetty taukoa agilitysta liiankin kanssa, mutta asiathan ei mene aina niin kuin elokuvissa. Olemme käyneet nyt muutaman kerran reenailemassa. Oikeastaan vois sanoa, että olen käynyt opettelemassa reenailua. Yllättävän hankalaa on ollut pitkästä aikaa.

Tulevalla viikolla alkaa myös ohjatut reenit. On kyllä tosi mukava päästä taas reenimään. Josko tästä kisoihinkin rohkenis taas lähteä, kun on palauteltu hommaa vähän mieleen niin ohjaajalle kuin koiruudellekin.

Ylivieska KV 18.7.

2010-07-31T22:06:00.000+01:00

Kahden näyttelyviikonlopun jälkeen meinas jo pukata hieman ähkyä koko touhusta. Mutta ei kai siinä...pistimme nokan kohti Ylivieskaa.

Lore kurvaili siihen malliin, että tuomari Ann-Christin Johansson antoi ERIN. Ainoana ERIn uroksena Lore kävi pokkaamassa sertin ja cacibin.

Aivan loppukahinoissa Lore jäi toiseksi, mutta ei sen niin väliä. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä päivän menestykseen. Seuraavaksi suuntaamme Savoon ja sitten onkin tämän kesän näyttelyt käyty.

Oulu KV 11.7.

2010-07-31T20:58:00.000+01:00

Jotta ei aivan mahdottomiin menis, ilmoitin Loren vain toiselle päivälle Ouluun. Tuleehan näitä näyttelyjä tässä kesän mittaan aivan riittävästi.

Lieneekö lomareissu ja helle painanut päälle. Hieman oli vikuroiva juniori kehän reunalla tai sitten vaan testas taas emäntää. Lore esiintyi kuitenkin kehässä suhteellisen mallikkaasti ja oli tuomarin (Roberto Schill, Romania) mieleen. Lore oli PU2. Meidän onneksemme paras uros oli korjannut potin edellisenä päivä ja Lore sai sertin kera vara-cacibin. Mukavallehan se tuntui eka serti napata, varsinkin edellisen viikonlopun jälkeen, kun tuli vaan lämmintä kättä.

Lomailua...

2010-07-22T21:35:00.001+01:00

Palasimme Porista sunnuntaina kotiin. Parin kotona nukutun yön jälkeen suuntasimme nokan kohti etelää. Kävimme vähän lomailemassa Aadan perheen kanssa viettäen 3 mukavaa päivää Helsingissä.

Lore ja Aada ottaisivat vähän skumppaa.

Lore ja Aada painin pyörteissä.

Kelit suosivat meitä ja totta kai koiruudetkin pääsivät nauttimaan lomailusta. Iltaisin, kun oli enää noin 22 astetta lämmintä, pakkasimme kampsut ja suuntasimme puistoon. Aada ja Lore ottivat ilon irti perinteisesti painien ja Iiro katseli tyynen rauhallisena sivusta.

Oli todella mukava reissu ja kiitos siitä Aadalle ja Naapen perheelle. Nyt vaan uutta reissua odotellaan.

Näytelmäreissu

2010-07-20T21:27:00.014+01:00

Heinäkuun alussa suuntasimme kesän ensimmäisiin näyttelyihin Jonnan ja Taran kanssa. Majoituimme viikonlopun Eurajoen poikien luona, joten samalla näin ihania sukulaispoikiakin. Kiitokset Sanjan poppoolle mukavasta viikonlopusta.

Lauantaina olimme Forssassa, missä tuomarina oli Irina Poletaeva. ERIt

tuntuivat olevan äärimmäisen tiukassa, enkä nyt sillä sano, kun meidän koirat saivat EH:n:) Loren lopullinen saldo oli NUO EH, NUOK1.

Lore Forssassa.

Sunnuntaina oli vuorossa Pori ja Gert Christensen. Lorelle saldona oli NUO ERI, NUOK2 ja lämmintä kättä paras uros-kehässä. Paljon ei jäänyt siis tästä reissusta muisteltavaa näyttelyiden näkökulmasta.

Tara ja Lore elementissään.

Lore nautti vapaana kirmailusta.

Vaisusta menestyksestä huolimatta kannatti lähteä. Meillä oli mukava reissu ja karvakorvat tuntuivat nauttivan, kun saivat laukata keskenään pitkästä aikaa. Kiitokset Jonnalle mukavasta matkaseurasta.

Lomailua...

2010-07-20T21:01:00.000+01:00

Juhannuksen aikaan alkoi kesäloma ja sitten menoa onkin riittänyt. Lomalla on ollut tietenkin niin kiire, että blogipäivitykset on täysin jääneet unholaan. Keskikesän juhlaa vietimme perinteiseen tapaan ystäviemme kanssa Kainuussa. Sääkin suosi tänä vuonna ja meillä oli oikein mukava ja rentouttava mökkireissu. Alla muutama kuvatus nelijalkaisista juhannuksen viettäjistä.

Poikien seurana oli Aada, joka keskittyi lähinnä Loren kanssa kisuamiseen ja välillä oli hyvä pulahtaa uimaan. Sitähän Aada rakastaa yli kaiken.

Iiroakaan ei tarvinnut houkutella veteen. Iippa kaahlasi yllättävänki syvälle.

Mutta sitten tämä yksi hienohelma. Lore tyytyi rannalta katselemaan, kun muut vilvoittelivat. Ei edes nappuloilla saanut tätä herraa veteen. Eihän nyt tassut saaneet kastua:)

Ja vielä epikset...

2010-06-14T20:44:00.000+01:00

Kävimme vielä Active Dogsin epikset muutama päivä Iisalmen jälkeen. Alkoi ehken olla liikaa kolme "jännitystä" kahdeksan päivän sisään. Activen epikset jännitti ylivoimaisesti eniten, mikä heijastui myös Iiroon. Hätäilyksi meni pussi ja yks hyppy, mutta oli kai siinä hyvääkin ja mikä parasta, saimme myös opelta välittömästi kommentit:)

Iiro kesällä 2006

Lore kesällä 2009

Nyt on sitten huilin paikka. Kuten aiemmin on tullut todettua, Lore on jo agilomalla ja Iirollakin sellainen tässä koittaa. Tauon jälkeen sitten taas uudella innolla reenailemaan ja Iiron kanssa käymme varmasti hyppyratoja loppukesästä.

Iisalmen kisat 6.6.2010

2010-06-13T21:10:00.002+01:00

Hullua ei tarvii paljon houkutella...ilmoitin Iiron samoilla lämpimillä myös Iisalmen kisoihin. Siinäpä ei jäänyt paljoa toipumisaikaa Keminmaan kisoista, en tiedä olisko tarvinnut;) Meillähän tuli heti alussa härde ja hankittiin se HYLly palkintoja varten. Sitä ei auttanut lähteä korjailemaan, koska olisin ollut aivan tajuttoman myöhässä siitä eteenpäin.

Iiro tyylikkäästi maalissa.

Rata ei ollut mahdoton, mutta kepit jouduttiin lähestymään hiukkasen liian hankalasta kulmasta ja jouduin vaihtamaan siinä kohelluksessa puoltakin. Sen seurauksena oli muutettava loppuradan ohjaus lennosta ja tulipa tehtyä takaleikkauskin, johin olen vielä ollut tosi arka. Loppu meni loistavasti ja pääsimme hyvillä mielin maaliin. Tulipahan tehtyä mukava reissu koko perheen voimin.

Eka virallinen startti...

2010-06-12T21:14:00.001+01:00

Eipä ollut käynyt mielessäkään, että starttaamme jo kesäkuussa virallisiin. Epiksissä käynti antoi rohkeutta ilmoittautua eka hyppiksille. Tällä hetkellä meidän tavoitteena on opetella kisaamaan, mikä todellakin näyttää vaativan harjoittelua. Muutoinkin meillä on vielä paljon työtä Iipan kanssa.

Iiro Keminmaassa 1.6.

Niin sitä selvittiin eka startista. Iiro lähti aika varovasti liikkeelle ja johtui pitkälti minun jännityksestä. Iiro reagoi todella voimakkaasti minun tunnetiloihin ja yleensäkin lukee minua kuin avointa kirjaa. Meidän virhe tuli siinä, kun ohjasin näppärästi ohi hypyn. Kepeille tulo myös tökki, mutta Iiro korjas hienosti tilanteen.

Enpä todellakaan uskonut, että lähdemme palkinnon kanssa kotia. Tämä kolmossija jää varmasti ikuisesti mieleemme. Muutoinki oli mukava reissu, siitä kiitokset Annelle, vaikka puhelinta jouduimmekin käyttämään kommunikointiin aika paljon:) Kiitokset myös kuvaajille. Oli mukava saada muistoja eka kisoista.

Lore agi-lomalle

2010-06-06T20:55:00.003+01:00

Loren agitreenit on tältä keväältä sitten ohi. Viimeiset treenit päättyivät hienoon suoritukseen ja siitä olikin mukava jäädä reenitauolle.

Ei tajuakaan, miten paljon Lore on oppinut vuoden vaihteesta agiliitoa. Joissain jutuissa poika ottaa kovaa vauhtia isäänsä kiinni. Se taas ei ole Iipan vika. Loren kanssa olemme päässeet alusta asti hyvään opetukseen ja on ollut koko ajan selvillä, miten tehdä asioita.

Emme kuitenkaan aio aivan laiskaksi heittäytyä. Aina on asioita, mitä pitää muistutella nausteripojalle. Niin ja siskolikan kanssa kierrämme vähän näytelmiä eli mukavia reissuja on luvassa kesän mittaan. Niistäpä sitten ajallaan.

Lorelle kosmetiikkaa:)

2010-05-23T20:59:00.001+01:00

Kävimme Loren kans reenailemassa näyttelyelämää mätsärissä. Alkutouhotuksen jälkeen Lore esiintyi aikas kivasti ja kävellessäkään ei tarvinnut kuikuilla kaikkia muita paikalle saapuneita. Liikkuminen on kuitenkin se, mikä vaatii meillä eniten harjoittelua.

Uskoimme Limingantullin Prisman hyvään karmaan ja sitä kai siinä vähän olikin. Lore sijoittui pienten aikuisten punaisissa kolmanneksi ja sai palkinnoksi nappusia sekä finnairin matkakosmetiikkaa. Lieneekö liikavarastoa savupilven vuoksi?!?! Savupilvikin haisee varmaan paremmalle kuin ne mönjät. Asettelimme paremman palkinnon kauniisti etummaiseksi;)

Siitä karmasta puheen ollen...yllä muistoja vuodelta 2006. Iiro oli BIS-5. Voi miten poikonen:)

Ekat epikset:)

2010-05-23T20:54:00.000+01:00

Nyt on sitten käyty ekat epikset Iiron kans. Kiitokset opelle, kun vähän patisteli meitä, muuten olis jäänyt vieläkin väliin. Sen verran vois näin julkisesti todeta, että vauhtia ei jäänyt uupumaan. Siinäpä se sitten temppu seisoikin, kun ei vielä riitä kyvyt ohjata, että pysyis tuon viilettäjän vauhdissa mukana.

Olihan se semmoinen työvoitto tuo Iiron saama hieno pallo. Ei ole aina ollut helppoa tämä agitaival, mutta ei olla periksi annettu. Kiitokset kaikille kannustajille:) Pallo muuten kiilas FI MVA-ruusukkeen eteen. Järjestys se olla pitää.

Reissun päällä

2010-05-23T20:22:00.000+01:00

Pääsiäisen aikaan kävimme pitkästä pitkästä aikaa vierailulla Eurajoen poikien luona. Rakas kummipoikamme täytti jo 8 vee. Juhlien lisäksi ohjelmassa oli mukavaa yhdessä oloa ja varsinkin partojen iloksi teimme pitkiä kävelylenkkejä.

Pitkän lenkin jälkeen oli ihana nukkua Miskan kanssa.

Vapun aikaan suuntasimme auton keulan pohjoisempaan. Vietimme Rukalla mukavan viikonlopun seuranamme ihanainen kummipoikamme Patrikin perheineen. Partoja viihdytti tietenkin ikinuori Aada.

Sää ei aivan suosinut meidän lomailua, mutta se ei meitä haitannut ja varsinkaan karvaisia kavereita. Lorella ja Aadalla riitti vauhtia, kun taas Iiro otti huomattavasti rauhallisemmin lomailun.

Aikoja sitten....

2010-05-18T22:25:00.002+01:00

Lupauksista huolimatta Loren synttärikuulumiset ovat jääneet kertomatta. Meillä piti olla kolme sankaria nauttimassa kakkua. Aika jännä sattuma, kun Nitan ja Iiron pennut ovat syntyneet samana päivänä kuin Sylvi, Mummo kuitenkin estyi tulemasta näihin bileisiin.

Lore, Nita (takana), Tara ja Iiro

Kaverien nautittua kakkua oli aika perhepotretin. Melko helposti saimme otettua perhepotretin, josta voi kyllä todeta, että ei ole koiraa karvoihin katsomista. Sangen karvaista kansaa...

Lore-Sankari:)

2010-03-25T20:54:00.002Z

Niin se on vuosi vierähtänyt ja Lore juhlii eka synttäreitään tulevana viikonloppuna. Aivan ihana koiruus on saatu Suomen Sievistä - terveiset Jonnalle. Tämä ilopilleri on varmasti juhlansa ansainnut ja onhan siinä hyvä syy emännällä ja isännällä koota kaveripoppoo kasaan:)

Lore 2 vkoa.

Ehkä saan otettua muutaman kuvankin vieraista...lähinnä koiruuksista. Katotaan, saadaanko perhepotretti otettua. Juhlia odotellessa...

Kuulumisia...

2010-03-25T20:33:00.008Z

Viime aikoina ulkoilukelit ovat suosineet ja varsinkin meren jäällä on ollut loistava keli kirmailla. Pakkanenkaan ei ole karvaturreja haitannut. Pojilla on riittänyt menoa niin kaksistaan kuin kamujen kans.

Iiro posettaa.

Lore:)

Agility etenee... juniorilla on välillä omat vempautuksensa, mutta paljon on ukko kehittynyt. Loren rento asenne näkyy myös agirintamalla. Kaveri ei arkaile uusia juttuja vaan niin A kuin ohjuritkin ovat ihan ok, kun pari kertaa tunnustelimme. (Kuvat: Johanna Ristimäki)

Lore pistää mutka suoriksi.

Iirolla puolestaan vauhti vaan kiihtyy, kun poika on saatu lopultakin kuntoon. Kontaktien kohdalla vauhtia on vähän liikaakin. Loppupysähdys vaatii vielä hiomista, vaikka välillä se meneekin jo hienosti ilman hihnaa. Töitä siis riittää, mutta reenailuhan on kivaa:)

Iiron tyylinäyte puomin lopusta.

Hyvä paikallaoloreeni kuvattavana.

Olishan sitä paljonkin turisemista noista reeneistä, mutta täytyy sulatella itekseen. Reenikuvat ovat harvinaista herkkua, mutta pitkästä aikaa saimme muistoja kuvatuksin poikien menosta. Kiitokset Johannalle:)

Agiliitoa ja ulkoilua.

2010-02-07T21:05:00.009Z

Agiliitoa on taas reenailtu. Tällä viikolla Iirolla oli ohjelmassa pitempää rataa ja menimme ensimmäisen kerran kepit radan yhteydessä. Uskomattoman hyvin kaveri haki kepeille ja pujottelikin:) Edellisen viikon tehotreenillä oli varmasti osansa asiaan...tosi hyviä treenejä ja neuvoja satelee kepitykseen. Eiköhän tämä tästä kevään mittaan. Iiron huoltokin näytti tehneen todella hyvää. Kaverin liikkeet olivat aivan eri luokkaa, kun se viiletti pitkin rataa.

Lorenkin kanssa teimme rataa, mutta kylläkin viidellä esteellä. Kuitenkin voi todeta, että olemme edistyneet juniorinkin kanssa. Vauhdin tulo tietenkin tuo omat haasteet ja Loren meinaa välillä kirmasta ohi esteiden. Kuvittelee, että palkkaa saa hännän heilutuksilla. Näinhän se ei vetele, mutta eiköhän se siitä hoksaa. Yksittäisistä esteistä vois sen verran todeta, että kaveri teki kuin ampiainen.

Tänään kävimme vauhtiveikkojen kanssa tekemässä omaa agireeniä. Iiron kanssa painopiste on yksittäisten esteiden hiomisessa, mutta olihan se mukava revitellä loppuun hyppyrataa. Se on palkitsevaa niin ohjaajalle kuin Iipalle;) Reenin todellinen ilon aihe oli Lore, joka on hurjasti edistynyt kepeissä ja alkaa tarjota kontaktien loppua. Teimme myös vähän hyppysuoraa ja ehkä se kaveri alkaa hokata, että nakkia ei tule, jos juoksee sivusta.

Ehkä enin virta lähti, kun kävimme kolmen tunnin keikan Martinniemessä. Silti kavereita ei tarvinnut sen jälkeen houkutella metsälenkille ja virtaa näytti vielä riittävän. Tulipahan jälleen vietettyä mukava, koiratäyteinen sunnuntai;)

Agiliitoa ja kamujen kans peuhaamista.

2010-01-17T16:57:00.000Z

Tällä viikolla alkoi poikien agility. Loren kanssa pääsimme Active Dogin laajemmalle alkeiskurssille ja Iiro jatkaa agivalmennuksessa. Loren kanssa opettelimme agia jo pentujatkokurssilla, joten aivan ei lähdetä nollasta liikkeelle. Tiistaina tutustuimme keinuun ja hurautimme kahden hypyn kautta putkeen ja tais se kerran mennä putken vierestäkin. Koirahan meneen niin kuin ohjaa:) ...niin ja kontaktien loppuahan sitä lähdetään heti hiomaan.

Kun kuuntelin Marin asettamia tavoitteita Iiron ryhmälle, voi vain todeta, että hyvin on koirat saatu ryhmiin osaamistason mukaan. Samat asiat olin jo itsekin keväälle miettinyt. Torstain ohjelmassa oli harvemmin tehdyt esteet: pöytä ja okseri. Kepit ja puomi katsottiin Marin ohjauksessa. Iiro alkaa hiljalleen tottua ohjureihinkin ja puomissa on kehitytty mukavasti:) Kevään aikana hiomme joka toinen viikko esteitä ja parin viikon välein pääsemme sitten huristelemaan radalle:)

Perjantaina kävimme vielä treenaamassa itsekseen Activella...mutta viikonlopun kohokohta oli varmasti Aadan ja Juuson vierailu. Aadan kanssa touhuilu oli aika rauhallista, mutta sittenhän sitä riittikin vilinää reilun tunnin verran, kun velipojat tapasivat. Eipä tarvinnut lähteä Loren kans enää pitkälle lenkille...velipoika piti siitä huolen.

KV Kajaani

2010-01-13T20:30:00.001Z

Kävimme Loren kanssa viikonloppuna Kajaanin näyttelyssä. Kehäkäytös vaatii vielä harjoittelua, mutta lopputulokseen voi olla tyytyväinen - PU4. Loren siskon, Lunan saldo oli hienosti JUN/ERI, JUK3. Seurueen menestyksestä vastasi Iiron sisko Capri, joka oli hienosti PN2 ja pokkas CACIBin.

Lore valmistautuu koitokseen.

Kaiken kaikkiaan oli mukava reissu, siitä kuuluu kiitos seuralaisille:) Nyt Lore jäikin näyttelytauolle. Saa nähdä milloin on seuraava koitos ja kuka siellä kehässä kurvailee.

Uusi vuosi ja uudet kujeet:)

2010-01-13T19:54:00.004Z

Vuoden ensimmäiset päivät vietimme jälleen Kainuun upeissa maisemissa. Vilskettä riitti aamusta iltaan, kun iloksemme myös Eurajoen pojat olivat saapuneet mummulaan. Iirolle ja Lorelle sateli rapsutuksia ja taispa vähän pusujakin tulla;) Mirkolla puolestaan näytti olevan vähän kouluttajankin vikaa. Palkkana oli makupaloja ja hyvin näytti yhteistyö sujuvan.

Mirko ja pojat:)

Nooa ja Lore:)

Miska ja Iiro:)

Tekihän se Iirolle ja Lorellekin hyvää nähdä vähän pienempiä ihmisiä. Kiitokset Eurajoen pojille mukavasta viikonlopusta.

Sen verran vois uusista kujeistakin mainita, että treenipuolella olemme päättäneet Iipan kanssa keskittyä agilityyn. Iiro kehittyi Activen tokovalmennuksessa tosi paljon, mutta mieluummin teemme yhden asian kunnolla ja jotensakin tuo agility tuntuu enemmän meidän jutulle. Tulevaisuus näyttää, mihin taidot riittää. Myös Loren kanssa suuntaamme agilityn alkeiskurssille, joten menoa riittää tänäkin vuonna.

Kiitos joululahjoista

2010-01-13T17:34:00.001Z

Joulun vietimme perinteisesti Sotkamossa. Sen verran reippaita olivat pojat olleet, että kuusen alle oli ilmestynyt muutama pakettikin. Iiro ja Lore kiittävät herkullisista lahjoistaan.

Kainuussa oli jouluna kirpakka pakkanen, mutta siitä huolimatta pojat ottivat ilon irti päästessään kirmailemaan järven jäälle. Pimeällä ulkoilut piti sitten tehdä hihnassa, koska lähistöllä on ollut ilveksiä ja olipa sudenkin jäljet ilmestyneet lumeen.

Turun reissu

2010-01-07T21:37:00.001Z

Marraskuun lopulla Lore ja siskotyttö Tara aloittivat "näyttelyuransa". Myös ipanoitten mummu oli matkalla edustettuna, kun Satu lähti Jonnalle ja minulle matkaseuraksi. Eihän siinä ollut hirveästi järjen häivää lähteä pentuluokkaan Turkuun, mutta muu virkistäytyminen olikin yksi tämän reissun tavoitteista.

Matka meni kaikin puolin hyvin. Mukavaa oli ja koiruudetkin pärjäsivät hienosti. Turku KV:ssa Lore oli ROP-pentu ja Tara-sisko VSP-pentu. Sunnuntaina käppänäerkkarissa Tara oli jälleen VSP-pentu ja Lore BIS1-pentu.

Lore opetteli näytelmäelämää.

2010-01-07T20:46:00.000Z

Kävimme Loren kanssa syksyllä Geraldin opissa reenailemassa vähän näytelmiin. Hän oli kyllä mukavan värikäs persoona esittämään asiansa ja saimme paljon hyviä vinkkejä, kun vaan jaksais reenailla.

Yllättävän hyvin Lore jaksoi parin päivän kurssin. Seisomista olimme jo aiemmin Loren kanssa vähän harjoitelleet, mutta nyt menimme uudella menetelmällä ja tosi äkkiä kaveri oivalsi sen. Hihnassa kulkeminen on sitten aivan oma lukunsa;) Joka tapauksessa kurssi oli hyvää treeniä kaikin puolin kakaralle.

Jäähyväisten aika

2010-01-07T17:26:00.001Z

Kylläpä on jäänyt blogin päivitys ja muutenkin nuo kotisivut taka-alalle. Syksyyn on sopinut niin iloa kuin surua ja kai ne surulliset uutiset osaltaan ovat syynä siihen, että päivitykset ovat aina siirtyneet ja siirtyneet.

Enton kesällä -09 Sotkamossa.

Enton lähti eläinten taivaaseen 3.9. Entonilla todettiin kasvain kilpirauhasessa ja sille ei valitettavasti voitu tehdä enää mitään. Tuntui niin pahalta jättää jäähyväiset meidän vanhalle herralle. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että Enton eli pitkän elämän terveenä. Meillä on paljon rakkaita muistoja Entonista.

Reenitunnelmia

2009-08-26T20:18:00.015+01:00

Perinteiseen tapaan olimme alkuviikosta Iiron kanssa agissa ja tokossa. Lyhyemmät ratapätkät ovat olleet meille todella hyvää harjoitusta sen sijaan, että väänneittäis koko ajan täyttä rataa, ilman kunnon käsitystä ohjaustekniikasta. Nyt olen lopultakin päässyt perusteellisesti opettelemaan niitä.

Johannalle kiitos tiistain tokotunnelmien ikuistamisesta ja tulikinhan niitä mukavia muistoja. Pikkusen innostui emäntä alussa liikaa ja otti hiukkasen liian pitkän paikallamakuun. Aika sinällään oli tosi pitkä ja siinä oli vielä erinäistä häiriötä, kuten koiran leikittämistä vinkulelulla ja käsien taputteluja sun muuta mukavaa. Aivan lopussa Iippa nousi haistelemaan maata...ollas kuitenkin tod tyytyväinen, miten hyvin Iiro kesti häiriötä.

Seuraamisessa olemme saaneet nyt todellisen työvoiton! Olemme panostaneet siihen viime aikoina tosi paljon, kun meille on kerrottu selvät sävelet, miten treenata. Sekin helpottaa, että koko seuraamisen opetusta on käyty kokonaisuutena läpi ja kerrottu myös se, miksi just niin tehdään. Siitä tykkään! Saavutettuja tuloksia emme kuitenkaan lähde paljastamaan;) Lisäksi ohjelmassa oli liikkeestä seisominen ja kaket, jossa tutustuttiin seisomasta istumiseen.

Iiro seisoo jämäkästi paikallaan.

Wubba on niin mukava...

Keskiviikon ohjelmaan kuului sitten juniorin pentukurssi. Testailtiin, reagoiko pörriäinen omaan nimeensä ja pystyykö ottamaan käskyj vastaan, kun eka yllytetään villiksi namikupille. Lore kyllä reagoi nimeensä, mutta ei meinannut millään laittaa takapuolta maahan. Lisäksi treenailimme hampaiden katsomista ja päätreeninä oli ihmisten ja koirien ohittaminen. Hyvin meni!

Tämän viikon ohjatut päättyivät sitten Iiron agiin OKK:lla. Radalla oli kaikki maailman kontaktit, joita olemme edelleen tehneet vain hihnassa. Pysähtyminen vaatii vielä harjoittelua. Niinpä meillä oli soveltava treeni ja hyvän treenin saimmekin aikaiseksi - kiitos open! Sit vielä kaasuteltiin kontakteilla ja kouluttaja totesikin, että parempi tehdä hihnassa, kun katsoo kaverin vauhtia A:n harjalla. Sillä välin Loren oli käynyt Harrin kanssa isojen poikien lenkillä eikä tuntunut missään. Ns yksinl lenkkeilyt on hyvää harjoitusta Lorelle, kun ei ole Iiro mukana, jota täytyy matkia koko ajan.

Loppuviikosta nyt hiljennellään vähän vauhtia ja treenaillaan itsekseen. Loren karvaprojekti on alkanut ja siinähän sitä riittääkin nyhtämistä. Karvojen ohella lähtee myös kulmuritkin, mutta valittavasti lääkärin toimesta:( Onneksi meillä on henkinen tuki mukana:)

Loren eka match show

2009-08-26T20:05:00.005+01:00

Kävimme viime sunnuntaina Loren kans mätsärissä. Upea sää oli saanut eräänkin koirahullun liikkeelle, joten siitähän tuli kaikin puolin hyvä harjoitus Lorelle. Näyttelyhihnassa kävelyä olimme treenanneet kerran aikaisemmin ja pöydällä seisotukset sopivat kahteen käteen, joten odotettavissa oli mitä vaan.

Juniori yllätti ja esiintyi todella upeasti. Kannustusjoukotkin ihmettelivät Loren hienoa esiintymistä. Kiitos vaan teille, kun olitte hengessä mukana. Päivän saldo oli punainen nauha. Paras palkinto oli Loren upea käytös:)

Hyvvää kuuluu:)

2009-08-24T20:11:00.017+01:00

Yleisenä lotinana voi todeta, että olemme poikien kanssa käyneet innolla treenaamassa. Niin tokossa kuin agissakin olemme saaneet Marilta ja Mikolta paljon hyviä neuvoja Iiron treenailuun. Se taas on näkynyt Iiron edistymisenä etenkin tokossa, joka on ollut todella palkitsevaa pitkän jankkaamisen jälkeen. Ehkä se jankkaaminenkin on tuottanut osaltaan tulosta;) Eikä voi yhtään vähätellä sitä tiedon antia, jota saamme Iiron agissa. Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä, että pääsimme Mikon oppeihin.

Lorenkin pää on pyörällään ohjaajasta puhumattakaan, kun treenailemme pentukurssin läksyjä. Olemme opetelleet istumisen aikaa ja sekä niin nopeutta kuin aikaa myös maahanmenossa. Lisäksi kurssilla on otettu monia useita hyödyllisiä juttuja, kuten vieraan ihmisen kohtaamista. Paljon on annettu aineksia kouluttaa koirastaan yhteiskuntakelpoinen.

Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää koulua. Lorella kävi taas mieluinen vieras, kun Tara-sisko saapui viihdyttämään velipoikaansa. Isäkin olis osallistunut leikkeihin, mutta eipä ne Pikku-Parrat huolineet:( Jonnan kans päätimme, ettei oteta paljoa kuvia, kun edellisellä kerralla kamera lauloi lähes tauotta. Jokunen onnistunutkin foto sieltä 300 kuvan joukosta löytyi.

Lore

Tara

Veli ja sisko posettavat.

Kiitos jälleen kerran Jonnalle mukavasta illasta. Otetaanpas pikapuoliin uusiksi. Voimme vaikka parit kuvatkin napata.

Reenailun merkeissä...

2009-08-06T18:41:00.010+01:00

Olemme jo muutamalla taholla hehkuttaneet ja tällä viikolla sit alkoivat kurssiloiset Active Dogilla. Maanantaina oli eka kertaa Iiron agi, jossa teimme radan pätkää ja itsekseen kontakteja. Eipä siitä opetuksesta voi sanoa kuin pelkkää hyvää. Iirokin oli aikas iskussa:)

Tiistaina jatkoimme sitten Iiron tokolla. Ohjelmassa oli seuraaminen ja paikallaan makuu, josta erityisesti tarkastelun kohteena sivulta maahanmeno ja maasta istumaan nousu. Näissä meillä nyt riittääkin sitten hiomista viikon aikana. Seuraamiseen ei riitä varmaan viiskään viikkoa, mutta hiljalleen etenee.

Viikon kohokohta oli ehdottomasti Loren koulun aloitus. Kuten etukäteen arvelinkin, kaveri vähän haukkui alussa, mutta se meni todella nopeasti ohi. Ohjelmassa oli istuminen, perusasento ja luoksetulo. Olemme näitä jo vähän treenanneetkin, mutta kyllä töitä riittää. Lore jaksoi todella hienosti humpata tunnin ajan ja kontaktiakin pukkas väliin;) Kurssin päätteeksi sai Lore vielä painia vähän kamujen kans lenkkipolulla:)

Viikon ohjatut päättyivät sitten torstain agiin, jossa hieman alkoi olla emännällä puhti pois. Teimme muutaman ratapätkän ja se oli sit siinä.

Onhan viikkoon mahtunut muutakin...tiistaina kävi koirakuumetta potevia vieraita tai ainakin toisella heistä oli oireita. Kuvaaminen oli suhteellisen tuttua puuhaa ja yllä olevat kuvat ovat hänen käsialaansa. Kiitokset Markolle kuvista.

Onnea Enton:)

2009-08-01T21:16:00.009+01:00

Kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Enska on ollut niin pitkän elämän meidän ilonamme ja jokaisesta uudesta päivästä olemma kiitollisia:) Sunnuntaina (2.8.) Enton täyttää huikeat 15-vuotta. Alla pari otosta Enskasta kolmisen viikkoa sitten.

Onhan se vanhuus alkanut vähän painaa, mutte sen emma anna häiritä elakelaisen juhlapäivänä. Entonin lahjatoivelistalla lienee tuskin muuta kuin paljon herkkuja. Niitä Enska tuleekin varmasti saamaan. Pitänee päästää myös parrat osallisiksi tarjoilusta. Iiro ei ehkä niin pistä pahakseen, jos ei saa herkkuja, mutta Lorehan haluaa tietenkin syödä:)

Viime ajan kuulumiset

2009-08-01T20:39:00.008+01:00

Aivan ei olla laiskoteltu loman aikaa. Iiron kanssa on viritelty tottista ja Lorekin on päässyt jo oikeasti treenailemaan kentällä. Iirolla seuraaminen teettää töitä ja sitä tässä harjotellaan kovasti. Kummallisintahan tässä on, että kaveri osasi jo aikanaan seurata melkosen hyvin, mutta sitten... Me ei kuitenkaan vieläkään anneta periksi. Olemme tietenkin tehneet muitakin liikkeitä ettei homma käy tylsäksi. Uskomme, että saamme taas hyviä neuvoja Marilta:)

Lorella homma on vielä niin alkutekijöissä, että emme tiedä vielä ongelmista mitään:) Parhaani mukaan yritän olla viisaampi kuin Iiron kanssa. On kuitenkin muistettava, että on monta asiaa, jotka aion tehdä samalla tavalla;) Loren kanssa olemme treenanneet lähinnä kontaktia ja luoksetuloa. Lisäksi on vähän imuteltu sivulle ja maahanmenoa eikä istumistakaan ole unohdettu. Näistä kaikista olen yrittänyt tehdä mahdollisimman mukavia juttuja ja tähän asti ainakin olen vielä onnistunut. Tiedän kyllä kokemuksesta, että tulee vielä teettämään töitä.

Arkielämän asiatkin vielä teettää töitä, vaikka on mukava huomata, miten paljon Lore on oppinut kahden ja puolen kuukauden aikana asioita. Ehkä siitä vielä tulee yhteiskuntakelpoinen yksilö. Akuutin pentukerho teki myös varmasti hyvää Pikku-Parralle. Siellä sai ihmetellä niin pitemmän mallisia koiria kuin laiheliineja. Whippetin pentu oli Loresta ylivoimaisesti mielenkiintoisin rotukaverinsa jälkeen, jonka Lore nappas joukosta tietenki ekana.

Ensi viikolla pääsee sitten partojen kanssa aloittamaan kurssiloiset. Iiro käy Active Dogin tokossa ja agissa. Lore puolestaan pääsi samaan paikkaan pentukurssille. Viime viikolla ollut luento antoi jo alkuvaikutelmaa kurssista ja odotankin sieltä todella paljon hyviä vinkkejä. Aika ei siis käy pitkäksi seuraavan kuuden viikon aikana, kun hurauttaa kolmena iltana Martinniemeen ja lisäksi vielä pidettävä neljäntenä iltana tottis ja Iirolla agitreenit. Innolla odotamma:)

Heinäkuun hehkeimmät hetket...osa 2

2009-07-23T19:58:00.016+01:00

Pari viikkoa sitten vieraili Sievin suunnalta Jonna ja pikkuparta Tara. Nita jäi sattuneesta syystä kotiin..Iiron mielestä varmaan harmi;) Olihan meillä mukava "pentu pentu-päivä". Siinä hurahti melkonen tovi meidän ihanien pentusten kanssa ja iskäkin sai olla hengessä mukana.

Siistimme hieman kakaroita ja valokuvia tuli otettua aika kiitettävästi. Myös koiruudet näyttivät ottavan kaiken ilon irti vierailusta. Tara ja Lore olivat aika upeita kuvattavia, saimme jopa potretin isästä jälkeläisten kanssa. Enton suhtautui menoon rauhallisesti paistatellen päivää omissa oloissaan. Alla hieman päivän tunnelmia kuvien kera.

Sisko....

...ja sen veli

Tara ja Lore iskän kanssa kuvassa.

Jonnalle kiitos mukavasta päivästä. Täytyy tässä ottaa uusiksi pika puoliin. Kiitokset myös kuvista...copy kuuluu siis sinulle eikä minulle - suonet anteeksi.

Heinäkuun hehkeimmät hetket...osa 1

2009-07-23T19:24:00.002+01:00

Kuten naamakirjassa tuli jo hehkutettua, teimme Satun, Telman, Sylvin ja Irpen kanssa lomareissun Ruotsin maalle. Menestystä ei tullut ( la 1 ja su 1 + sa), mutta vuosia tuli siitäkin edestä lisää eli kyllä matkaseuralle olis voinut sertin antaa. Perillä saimme nauttia Marian laittamasta herkullisesta ruuasta ja mukavien ihmisten seurasta sekä ehdimme vähän shoppaillakin. Tämänkin reissun tavoite tuli täytettyä...mukavaa oli:)

Kuulumisten päivityksiä...

2009-07-21T20:41:00.012+01:00

Blogin hiljaisuus ei johdu tylsästä elämästä päin vastoin. Jotensakin vaan kesällä tämä päivitys on niin nihkeää. Vähäinenkin kotareiden fiksaus vei voimat koneella istumisesta...eikä vieläkään ole valmista. Galleria odottaa tekijäänsä.

Utsjoen jälkeen käväsimme jälleen Sotkamossa nauttimassa luonnon rauhasta ja koirat saivat temmeltää vapaana, minkä kintuistaan pääsivät. Oman säväyksen antoivat reissuun veljeni pojat, joiden menoa parrat seurasivat tiiviisti. Olipa mukava huomata, miten Lore oli hienosti lasten kanssa Iirosta puhumattakaan, jonka kohdalla on pitänyt hieman totutella niihin tilanteisiin.

Lore sukelsi toistamiseen laiturin päästä. Eka kerrasta ei ainakan jäänyt mitään kammoa, kun kaveri putosi samasta kohdasta uudestaan:)

Käynnin kohokohta oli tietenkin Enska-lomalaisen kotiin paluu. Mikäpä se oli Enskan maalla ollessa, kun Nooa 1 vee velipoikiensa kanssa hoitivat Entonia. Meidän vanhuksesta on varmasti pidetty hyvää huolta.

Lomakuulumisia

2009-07-06T21:18:00.018+01:00

Lomalla on yllättäin ollut niin kiire, että blogin päivitys on jäänyt. Toisaalta on ollut niin upea sää, että koneella istuminen ei niin hirveästi houkuta. Kävimme Utsjoella kalareissulla ja sieltä lähti tälläkin kertaa mukaan vain rutkasti kokemusta:) Emme kuitenkaan aio antaa periksi ja onhan sekin jo suuri nautinto, kun saa kalastella upeissa maisemissa.

Aivan ei hellelukemissa pyöritty, mutta se oli sitäkin parempi poikien kannalta. Otimme mukaan vain parrat, koska Enton ei jaksa enää näin pitkiä reissuja. Enska sai nauttia kesästä Kainuussa. Iiro ja Lore saivat puolestaan nauttia vapaana kirmailusta Ailikkaan päällä, joka oli jo Iirolle entuudestaan tuttua seutua.

Loresta en edes yrittänyt ottaa varsinaisia sihtailukuvia. Kaveri viiletti menemään ja seurasi ihmeissään isänsä viipotusta. Iiro sitä vastoin posetti ja sainkin ihan mukavia otoksia.

Utsjoen rantakivillä kapuaminen oli hyvää harjoitusta Lorelle, kun kävimme lenkkeilemässä pitkin rantoja. Sinnikkäästi kaveri yritti kepin kanssa Iiroa pakoon, mutta miten sitä sellaiselle pitkäsäärelle pärjää:)

Matkalla kävimme vielä pikavierailulla Loren veljen Juuson luona. Painit alkoi meilkein sillä punaisella sekunnilla, kun pojat tapasivat. Iiro seurasi herrasmiehenä sivusta poikiensa touhua.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...olihan se kuitenkin mukava tulla kotiin. Kun tässä innostun, kerronpa lisää poikien lomakuulumisia.

Loma alkoi:)

2009-06-21T19:36:00.016+01:00

Onhan sitä sattunut ja tapahtunut viime aikoina, kuten sen jotkut tietävätkin;) Tämä julkinen jorina on jäänyt aika vähille...jotensakaan ei ehdi ja innosta istua koneella. Juniori opettelee ihan arkitokoa ja välillä vähän muutakin mukavaa. Keskiviikkona otettiin eka rokotukset ja Lore käyttäytyi kaikin puolin hienosti lääkärikäynnillä. Mittariin tuli täyteen 12 vkoa ja pitihän ne parit kuvatkin napata.

Meillä ei hirveästi olla harjoiteltu tätä vapaana seisomista, jos niin älyttömästi muutenkaan. Aikas mukavasti kaveri kuitenkin törötteli ja lienee kuvaajallakin osuutta kuvan onnistumiseen. Kiitos Satulle jälleen kerran:)

Iiron kanssa on tuttuun tapaan jatkettu agia ja tokoa. Viime kerralla Lorekin pääsi jo tunnustelemaan luoksetuloa ja kontaktia isompien joukossa. Sehän meni oikein hienosti! Iiron osalta oli mukava huomata, että seuraamisen eteen ei olla tehty turhaan töitä;) Paikallaolo oli myös tosi hyvä, huomioiden uuden paikan, häiriöt vierellä ja ennätyspitkän ajan. Viime aikoina olemmekin tehneet tosi paljon paikallaoloja eri häiriöiden alla. Agilitysta voi todeta kouluttajan kommenttien verran, että "Iiro on kehittynyt todella paljon". Onhan se palkitsevaa, mutta silti meillä on vielä tajuttomasti töitä.

Aloitimme lomailun upeissa Kainuun maisemissa ja noutokapula sun muut härvelit on pakattu mukaan. Juhannus meni perinteisesti Aada-kamun kanssa ja riittihän sitä touhua:)

Lorella riitti virtaa, mutta kyllä se unikin maistui välillä. Taas sai kaveri tutustua moneen ihmeelliseen asiaan ja sen sai ainakin huomata, että Lore suhtautuu aikas rennosti uusiin juttuihin. Mm. Emmaljungat tuli testattua ja niissä oli tosi hyvä nukkua Patrikin seurassa. Lopputulemana isäntä sai kantaa uuvahtaneen Pikku-Parran pois vaunuista;)

Jatkamme vielä lomailua Kainuussa. "Landella" on tilaa juoksennella ja siellä näyttää edelleen riittävän ihmeteltävää myös Iirolle.

Lorella sitä tutkittavaa vasta riittääkin. Vesi vaikuttaa olevan todella mielenkiintoinen elementti ja kaveri ei paljoa ujostele. Rohkeus ei loppunut senkään jälkeen, kun putosi laitusin päästä umpisukkeloon. Piti vaan mennä tarkistamaan, että minne sitä tuli pudottua. Tuskinpa tulee puuttumaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraavien päivien aikana.

Kuulumisia...

2009-06-01T20:42:00.024+01:00

Viikot menee semmoista vauhtia...Opittavaa ja opetettavaa on todella paljon, mutta jospa kaverista vielä tulee yhteiskuntakelpoinen yksilö. Pantaan ja hihnaan on alettu totutella heti alusta alkaen. Hihnakäyttäytymistä opetellaan yksikseen, mutta välillä Lore viipottaa seuraherrana Iirolle ja Enskalle pikkukävelyillä. Isojen poikien tekemiset kiinnostaa suunnattomasti ja kaveri oppii hurjasti matkimalla. Kovasti yrittää pieni jalka nousta, mutta vielä on matkaa...aika tyttöjen touhua edelleen.

Kaiken kaikkiaan olen viettänyt kahden keskistä aikaa jokaisen kanssa ja Loren kohdalla se on tosi tärkeää, jotta ei vaan liikaa ihastuis tuohon isäänsä. Se on semmosta tasapainoilua, kuten muutenkin elämä kolmen koiran kanssa;) Onneksi isäntä osallistuu myös aktiivisesti koiruuksien hoitoon. Tuskin muuten kävisi jokainen erikseen aamulla ulkona.

Mummukin kävi jälleen vierailulla. Kiitokset vaan Satulle ja parroille mukavasta vierailusta. Lore otti vierailusta kaiken irti kisuamalla välillä Ellin ja välillä Iiron kanssa. Illalla tulikin sitten kaverille totaalinen noutaja:)

Kotisivujen galleria vaatis hiontaa, mutta ei ole vielä ehtinyt. Alla siis muutamia kuvatuksia ja kuvat kertokoon puolestaan...Iiron kanssa riittää vauhtia, mistä tuloksena Iiron parran tynkä. Järkyttävä:( Enton sitä vastoin tykkää rauhallisesta Loresta ja niitäkin hetkiä on. Lorenkin 9 viikkoskuvat otettiin 4 päivää myöhässä eli sais jo ottaa 10-viikkoskuvia:)

Iirolle ja Entonillekin kuuluu hyvää. Ikä kuitenkin painaa Entonia todella paljon ja se ei jaksa innostua sen kummemmin Loresta kuin mitä pienet päikkärit voi ottaa sen kanssa. Voi todeta, että se on aivan puolustuskyvytön Lorea kohtaan.

Iiron kanssa kävimme tänään agissa. Huomaa, että pieni tauko on tehnyt todella hyvää. Kaveri ei ole ainakaan unohtanut asioita...hyvin vaan hautunut. Puomin ja keinun pysähtyminen oli tosi hyvä vaikkakin se tehdään vielä hihnassa. Kepposet kaveri teki hienosti irti:) Ratapätkillä sain huomata, että ohjaaja tarvii todella opetusta. En pysy millään Iiron mukana...kaveri kyllä painaa eteenpäin, mutta en kykene vielä ohjaamaan etäältä. Ehkä se tässä ajan mittaan.

Iiro ja Lore tien päällä...

2009-05-27T19:34:00.005+01:00

Pari iltaa on mennyt Iiron tokossa. Samalla Lore on saanut totutella yksinoloon autossa ja elämään koirakentän laidalla. Haluan, että se oppii myös kiertolaisen elämää.

Tiistain treeneissä teimme edelleen Iiron kanssa istumasta maahanmenoa, sivulletuloa ja kosketusalustaa. Otimme vain tehokkaana omana treeninä ilman ohjausta, koska samalla Lore harjoitteli yksinoloa autossa. Luulin, että siellä on vähintään maailmanloppu tullut, mutta aivan oli hiljaista, kun menin takaisin autolle.

Kävimme vielä Loren kanssa katsomassa Haukkiksella tokon seuracupia ja siellähän oli paljon ihmeteltävää. Partaturri suhtautuu reippaasti vieraisiin ihmisiin ja suhteellisen rennosti toisiin koiriin;) Onhan siinä varmaan suuri koira pienessä koossa...

Tänään oli vuorossa sitten Active Dogin toko ja treenit oli taas tosi loistavat. Ohjelmassa oli suora seuraaminen ja käännös vasemmalle . Iiron kanssa on palattu jonkin verran taakse päin seuraamisessa, jossa pyrin nyt vahvistamaan sivulletuloa ja tavoitteena on, että Iiro tarjoaa sitä itse. Mitä nyt olemme treenailleet, uskon, että Iiro hoksaa tämän hyvin pian...vaatii kuitenkin treeniä.

Paikallaolo tehtiin todellisessa häiriössä. Mari otti omat koiransa, joiden kanssa se liikkui ohjaajien ja koirien välissä leikkien niiiden kanssa. Tiedän, että se nostattaa Iiroa, mutta kaveri pysyi paikallaan:) Eikä suoritusta huonontanut lainkaan sekään, että koirien ja ohjaajien välistä meni auto! Hankalin vaihe meillä on paikallaolon osalta nyt paluu, jossa Iiro meinaa väkisin ennakoida istumista eli siinä on yksi ens viikon läksy. Lisäksi teimme edelleen kosketusalustaa ja istumasta maahanmenoa.

Lorekin kävi tutustumassa halliin ja eipä se siitä paljoa järkkynyt:) Kävimme vielä Loren pissan verran metsässä ja sielläkös oli pojasta mielenkiintoista. Kaveri viiletti häntä suorana tai niin suorana kuin mahdollista;) Iiron tekemiset kiinnosti suunnattomasti. Siinähän sitä sitten oli yhdelle illalle...niin luulis, mutta vauhti vaan kiihtyi, kun tulimme kotiin. Loren kanssa olemmekin alkaneet opetella rauhottumista, että ei menis aivan ylikierroksille. Ehkä isäkin tarvis näitä harjoituksia.

Huomenna otetaan sitten Loren kanssa rauhallisemmin. Iiro pääsee kesäkauden ensimmäisiin agitreeneihin ja juniori saa jäädä kotia Enskan kanssa.

Maanantai ja arki koittaa

2009-05-25T20:32:00.013+01:00

Arki on tullut Lorenkin elämään. Viime viikolla yksinolot olivat tosi pitkiä, mutta tämän viikon aiomme mennä vähän kevyemmin. Yksinoloa on kuitenkin joka päivä ja tänäänkin Lore oli yksin toisten poikien kanssa ja aivan yksin yksin. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista harjoitella, koska onhan se hankalaa, jos koira ei jää yksin:(

Ilta on mennyt taas kuin siivillä. Harjoittelimme Loren kanssa jälleen kynnen leikkuuta ja tassun pohjien siistimistä. Pöydälläkin käytiin töröttämässä:) Lauantain perusteella pöydällä seisominen vaatii vielä harjoittelua, mutta kuka on seppä syntyissään. Iiro pääsi ansaitulle juoksulenkille ja oli kai se emäntäkin sen ansainnut. Täytyy myöntää, että liikkuminen Iiron kanssa tunnustaa helpolle, mutta kaikkihan on suhteellista:)

Tokotuokiokin oli ohjelmassa ja sinne riitti tunkua innokkaista oppilaista:) Reenailimme Iiron kanssa istumasta maahanmenoa, joka on jäänyt meillä tosi huonolle harjoittelulle. Lisäksi otimme perusasentoa ja vielä niin, että Iiro alkais tarjota sitä itse. Tämä vaatii vielä paljon työtä. Loren ohjelmaan kuului sivulletuloa ja istumista. Huomasin, että Lore tarjoaa paljon istumista ja aionkin opettaa istumista naksulla. Sitä ennen on kuitenkin ehdollistettava se naksu:) Uskon, että istuminen vois tulla naksun avulla mukavasti. Mikäli menee mönkään, olemme oppineet senkin, että ei siitä junasta jää, jos opettaa jonkun asian alusta asti uudestaan. Tasapuolisuuden nimiin tokoilin myös Entonin kanssa, etteivät nämä nausterit laittais aivan lyttyyn meidän vanhusta.

Siinähän sitä oli yhdelle illalle ohjelmaa. Iiro ja Lore otti tietenkin vielä muutamat painit illan aikana. Iiron parta on saanut viikon aikana tosi pahoja kolhuja ja sen pelastamiseksi on ollut pakko tehdä jotain. En halua, että Iirolla on vaan sänki jäljellä, kun menemme kesällä näyttelyyn. Sitruuna tuntuu tepsivän, mutta en tiedä miten kauan. Sitten täytyy lähteä ilman partaa:(

Alla vielä muutama kuva Loresta. Kontaktitreenit ovat tuottaneet tulosta ja kaveri on aika valloittavan näköinen, kun tarjoaa kontaktia.

Onko tämä hyvä?

Oon muuten aika kauan tässä tuijotellut. Tuleeko sitä ruokaa?

On mielenkiintoista huomata, miten Lorella on niitä tuttuja piirteitä ja ilmeitä. Monta kertaa on Sylvi tullut mieleen, kun katselee tuota Pikku-Partaa. Se ei tietenkään ole huono asia - päinvastoin...ja kulmien alta kurkistaa Tedu;)

Viikonlopun kuulumisia

2009-05-24T20:36:00.015+01:00

Tiedän, että on turinoita odoteltu ainakin Sievin suunnalla. Onhan se mukava, että kasvattajaa kiinnostaa:) Jotenkin tuo aika on tässä vierähtäntyt siivillä. Eka viikon tapahtumat tulevat myöhemmin, kun saan skriivailut kuvien kera valmiiksi.

Lauantaina kävimme "mummulassa". Vietimme mukavan illan Pinjan tarjoilemien herkkujen kera. Kiitos Pinjalle:) Saksiakin piti käyttää illan aikana. Karva-Artisti siisti Iiron alalinjan, kun emäntä ei uskalla siihen vielä koskea. Kiitos avusta. Kylläpä oli mukava havaita, miten reippaasti Lore käyttäytyy. Elli oli odotetusti erityisen mukava tuttavuus.

Pitihän meidän muutama kuvakin ottaa eli yllä ns. 8-viikkoskuvat. Seisomista ei olla vielä paljoa harjoiteltu, koska ei ole aivan niitä tärkeimpiä asioita meillä. On kuitenkin jonkin sortin poseeraus ja märän pippelin kera:)

Sunnuntain ohjelmassa oli erämessut ja otimme Loren mukaan tutustumaan ihmishulinaan. Olihan siellä paljon ihmeteltävää Lore-pojalle. Kaveri otti vastaan häntä heiluen kaikki ihailijat ja niitähän riittikin. Parasta lienee ollut Royal Caninin auto, missä oli niin hyvät tuoksut ja pois lähdettiin maistiaisten kera.

Päivän kohokohta lienee kuitenkin ollut Aadan vierailu ja tulihan Koivukujan Pikku-Mieskin eka kertaa meillä käymään:) Iiron ja Aadan vauhtileikit hieman hirvitti Lorea, mutta rohkeasti se tutustui Aadaan. Hyvä niin, koska monta yhteistä hetkeä on vielä tämän kaverin kanssa edessä päin.

Pitihän se muutama kuvakin ottaa, kun Lore ihmetteli isompien hurjaa menoa. Kovin kauan ei varmasti jää ihmettelemään... Kaikkea mielenkiintoista on mahtunut viikonloppuun, mutta jottei totuus unohtuisi oli ohjelmassa myös yksinoloa. Sillä aikaa Iiro sai nauttia metsälenkistä ja Enton kävi oman pienen lenkkinsä Harrin kanssa. Päivän päätteeksi piti ottaa vielä painit iskän kanssa:)

Loren eka viikko kotona

2009-05-22T20:26:00.020+01:00

Niinhän siinä sitten kävi, että Hessusta tuli Lore. Nimi oli jo keksitty aikaa sitten ja siitä johtaa nimi Amazing Alore. Kiitos vaan Jonnalle, että sain keksiä nimen tai oikeastaan Satuhan sen taiteili:)

Loren ensimmäinen viikko kotona on mennyt tosi vauhdilla ja vauhdikkaasti:) Iiro ei aivan heti lämmennyt jälkikasvulleen, mutta jo toisena aamuna oli kunnon aamuvillit päällä. Välillä näyttää Iiro olevan huimempi kuin Lore:) Yhteiselo on siis lähtenyt mukavasti käyntiin. Myös Enton on ottanut todella hienosti uuden tulokkaan vastaan ja Loresta onkin tosi mukava pötkötellä Enton-papan vieressä:)

Naapureihin kävimme tutustumassa heti lauantaina. Pihatalkoot oli oikein hyvä tilaisuus aloittaa maailman valloittaminen:) Lapset vaikuttivat hieman epäilyttävälle, mutta niin sitten jossain vaiheessa pääsivät hekin Lorea rapsuttamaan. Yksinoloharjoitukset alkoivat myös heti lauantaina tai sen verran oli kevennystä, että Iiro ja Enton jäivät henkiseksi tueksi.

Sunnuntaina kävimme ihmettelemässä rautakauppaa ja puutarhaa. Samalla Lore sai harjoittelua autokyytiin. Päivän kohokohta oli kuitenkin Haapanatien tyttöjen vierailu. Lore sai tehdä tuttavuutta Sylvi-mummun ja Telma-tädin kanssa. Kiitokset Loren kivasta leijonasta.

Jotta Iiron elämä ei liikaa järkyttyisi, olemme parhaamme mukaan jatkaneet Irpen kanssa omia juttujamme. Onhan se ollut hieman haastellista näin alussa. Lore on saanut kokea arjen heti, emmekä ole raskineet jättää kaveria enää iltaisin yksin. Joka tapauksessa olemme käyneet Iiron kanssa tokossa. Tiistaina ohjelmassa oli liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Saimme hyviä ideoita luoksetulon vauhtiin, kiitos siitä opelle. Active Dogilla ohjelmassa oli ruutu ja kaket. Varsinainen ruutu on vielä kosketusalusta vaiheessa. Meidän täytyy saada hieman vauhtia alustalle menoon ja saimmekin vinkkejä siihen;) Lisäksi otimme kaukokäskyjä. Niin siinä kuin paikallaolossa huomasimme, että istumasta maahanmeno vaatii työtä meillä.

Lorekin oli kuunteluoppilaana Active Dogilla. Kaveri odotteli autossa ja olin kyllä yllättynyt, miten vähän sieltä vikinää kuului. Kävimme muutenkin katastelemassa kentän reunalla ja riittihän siinä pienelle parralle ihmeteltävää.

Kaiken kaikkiaan Lore on alkanut elää heti oikeaa koiran elämää. Säännöt on selvät ja opettelemme niin arkipäivän asioita kuten vähän muitakin tottisjuttuja. Niistä sitten lisää myöhemmin.

Vilinää Palokärjenkujalla...

2009-05-15T20:55:00.012+01:00

Tänään on ollut päivä, jota varmasti tulen vielä monta kertaa muistelemaan;) Harrin kanssa on haaveiltu toisesta käppänästä ja mielessä pyöri usein ajatus, että olisi mukava ottaa Iiron jälkeläinen. Iiro on yhdessä Enskan kanssa tuottanut niin paljon iloa meidän elämään ja rotu on tuntunut alusta asti meidän rodulle. Eipä kai olisi ollut parempaa tilaisuutta kuin tämä. Nita-Äiti on meille tuttu koira, sen sukulaisista puhumattakaan...eikä kasvattajassakaan ole valittamista:) On ollut upeaa aikaa seurata pentujen kehitystä vuorokauden iästä lähtien. Tarkoitus oli seurata syntymästä asti, mutta kavereilla oli vähän kiire maailmaan.

Kaverin saapuminen oli muutenkin aika "historiallinen". Meidän takapihalla juoksenteli kuusi pientä partaa, joiden touhuja seuras niin isä kuin äiti:)

Tämä iloinen veijari (oikealla) tuli meille. Olihan se mukavaa, että siskot ja veljet sekä äiti kävivät saattamassa Hessun kotiin. Puhuttakoon vielä Hessusta, kun nimi on vieläkin vaiheessa.

Hessu ihmettelee Enskaa

Tietenkin piti ottaa heti pienet posetukset. Pitelijän pää oli jo aivan sekaisin, joten kaverin posetuksetkin on sitä luokkaa. Niin kuin on tullut moneen kertaan jo aiemmin huomattua, Hessu vaikuttaa sisarustensa tavoin oikein reippaalle Pikku-Parralle:) Ensimmäinen päivä on mennyt oikein hienosti!

Toko alkoi...

2009-05-06T19:55:00.002+01:00

Kävimme tänään eka kerran Active Dogin tokossa. Mari totesikin alussa, että sinnikkäästi on yritetty ja kyllä se on varmasti ollut sen arvoistakin. Paljon tuli uutta asiaa jo ensimmäisellä kerralla. Ryhmä toimii valmennuperiaatteella eli ohjaajat esittävät toiveensa treenattavista asioista.

Eka kerralla teimme ns. lämmittelyjuttuja ja totuteltiin ulkoilmaan ja uusiin häiriöihin. Mikä mielenkiintoisinta, alkuun piti tehdä jokin temppu ja jostakin syystä me ei olla harjoiteltu niitä hirveästi. Pienellä pikakurssilla saimme tempun esitettyä:) Otimme Irpen kanssa seuraamista ja siihen saimmekin hyviä vinkkejä, miten lähteä tekemään sitä. Peliä ei ole vielä menetetty:) Loppuun otettiin vielä luoksetulotreeni. Olipa oikein mukavaa, mikä tärkeintä.

Sievin suunnalla:)

2009-05-06T19:30:00.007+01:00

Onhan tässä tullut ajeltua viime aikoina Sievin suunnalla ja on se ollut sen arvoistakin. Viimeisin reissu tehtiin oikein kunnon poppoolla ja jäimme ihan yöksi asti. Mukana oli niin isä kuin mummukin ja pari tätiäkin:) Sukukokous sujui tosi mukavasti. Pennut ovat terhakoita kavereita ja niiden uteliaisuutta ja vilkasta menoa on todella mukava seurata.

Lauantaina oli ensimmäinen parturi ja sieltähän tuli esiin hienot värit:) Sääkin oli sitä luokkaa, että Pikku-Parrat pääsivät eka kertaa ulos. Vähän oli ihmetteleviä kavereita, mutta sitä ei kestänyt kauan, kun alkoi vilinä. Kamera tietenkin lauloi...

Tietenkin oli otettava myös posetuskuvat. Kaverit seisoivatkin oikein hienosti. Yllä Mortin tyylinäyte. Paljon jäi mukavia muistoja tästäkin reissusta, kiitos Jonnalle ja Satulle:)

Tokokuulumisia...

2009-04-16T20:48:00.002+01:00

Blogin päivitys on ollut viime aikoina hieman hitaanlaista. Johtunee osaksi siitä, että mielenkiinto on ollut enemmänkin blogin lukemisessa eli Nitan ja Iiron pentusten elämää on seurattu aktiivisesti. Lähes päivittäin täytyy näiden pienten partojen kuulumisia kysellä eli on siinä Jonnalla kestämistä.

Iskää ei kuitenkaan ole unohdettu. Elämä jatkuu entiseen malliin niin tokon kuin aginkin merkeissä. Tokossa olen yrittänyt entisestään tehdä monipuolisempia harjoituksia ja opetustapojakin on täytynyt muuttaa. Seuraamisen kanssa on tahkottu, mutta nyt päätimme kokeilla eri menetelmää, jota jo aikaa sitten eräs snautseri-ihminen suositteli ja puhuu kokemuksesta. Katsotaan nyt, mihin tämä johtaa, kun imutellaankin välillä. Kokeilimme tänään treeneissä ja paikkaa saimme korjattua huomattavasti ja matkaakin otettua. Lisäksi teimme liikkeestä istumista, joka onnistui Iirolta aivan mainiosti. Paikallaolo oli myös mallikelpoinen suoritus sen jälkeen, kun Iiro suostui menemään maahan.

Tänään saimme myös mieleistä postia. Pääsimme lopultakin Iiron kanssa Active Dogin toko-valmennusryhmään. Sinnikkäästi olemme yrittäneet ja meinasin jo luovuttaa, mutta onneksi vielä... Sinne suuntaamme toukokuussa. On mukava kuulla taas eri kouluttajan mielipiteitä ja ohjeita.

...ja agilitya:)

2009-04-06T19:08:00.006+01:00

Lieneekö Iiro ollut vähän puhki viikonlopun tiivistä harjoittelusta vai huomasko, että samaakin rataa hinkataan kuin kurssill;) No joka tapauksessa tänään huomasi, että Iiro turhautui jankkaamisesta ja ehkä emäntäkään ei ollut parhaassa iskussa.

Joka tapauksessa saimme onnistumisen hetkiä, kuten hyviä irtoamisia:) Eteen-käskyllä kaveri veti semmosta kyytiä kohti maalia, että oksat pois. Ehkä Iiro ei itsekään ollut aivan tyytyväinen illan suoritukseen, kun murisi siihen malliin itsellensä peilin edessä...

Yllä vielä Iiron kirmailuja...vielä kun sais nämä galleriaan asti joku päivä.

Agikurssilla

2009-04-05T18:53:00.003+01:00

Kävimme Iiron kanssa Mika Moilasen ja Jari Tienhaaran opeissa viikonloppuna tai oikeastaan emäntähän se oli opissa. Olemme olleet talven aikana todella hyvässä opissa ja ohjaukseen on saatu hyviä vinkkejä eli missään nimessä en aliarvioi omia kouluttajiamme okk:lla:) Nyt viilattiin pilkkua, mikä hyvä, ja paljon onkin korjattavaa.

Niinkin lyhyet kuin ne ratapätkät olivat, mutta lähes joka esteen kohdalla tuli jotain uutta. Kouluttajat tarkastelivat hieman eri näkökulmista asioita ja opetuksen anti oli mahtava molemmilta kouluttajilta. Se mikä tietenkin oli positiivista, että Iiro lukee ohjaustani tarkasti ja niin virheet kuin ohjaajan onnistumiset näkyivät Iiron tekemisessä.

Nyt huomasin, miten usein jätän koirani selän taakse ja kroppa osoittaa aivan väärään suuntaan, töppösistä puhumattakaan. En saa alkaa levittelemään käsiäni, jos Iiro menee toisin kuin haluaisin. Kaveri tekee just niin kuin ohjaan ja jarrutteluni tekee vaan Iiron olon epävarmaksi. Minun täytyy olla koko ajan liikkeessä eikä vaihdella käsiäni kuin eräs vähemmistö hevosta. Sain todella paljon apua ohjaukseen myös siitä näkökulmasta, että Iirolla tulis tiiviit käännökset, mikä on tietenkin todella tärkeää.

Molempien kouluttajien viesti oli, että minun täytyy luottaa koiraani. Tähän ehkä vaikuttaa osaltaan se, että kentän reunalla olevat koirat ovat meille oma haasteensa eli yritän ohjata varman päälle. Tästä kävin todella mielenkiintoisen keskustelun erään agi-ihmisen kanssa ja ei olla ainoita, jotka tämän asian kanssa kamppaillee. Asiassa on menty onneksi tosi paljon eteenpäin.

Hoppuilun seurauksena olin todella usein ennen Iiroa esteellä, vaikka useimmiten pitäisi olla juuri toisinpäin eli työntää Iiroa pepusta esteelle, kuten Mika kuvasi asiaa. Sekin onnistui muutaman toiston jälkeen. Oli mukava huomata, että pystyin ohjaamaan joitakin kohtia etäältä. Erityisesti lämmitti ne kommentit Iiron tekemisestä...:) Kurssista olisi paljonkin kerrottavaa, mutta jätettäköön. Joka tapauksessa oli todella antoisa kurssi ja paljon on kirjoitettu muistiin tulevan varalle.

Hyvää kuuluu:)

2009-03-27T21:09:00.010Z

Hieman on jäänyt päivitykset vähälle, vaikka on tapahtunut kaikenlaista. Harrastusrintamalla menee mukavasti ja siitä sitten lisää myöhemmin. Tämän viikon kohokohta on ollut mökkeily Syötteellä. Ohjelmassa ei ollut sen kummempaa kuin ulkoilua ja löhöilyä niin ja tietenkin moottorikelkkailua, mutta eipä muuta kaivattukaan:)

Iiro ja Enton saivat ulkoilla vapaana heti mökiltä lähtien tai ainakin ne olivat irti:) Hiihtoreissulle ei Iiroa otettu, vaikka tuolla se olisi ollut ihan luvallista:) Kaveri sai siitä huolimatta nauttia kauniista säästä ja kirmailla, kuten myös Entonkin.

Auringonlasku talvisessa maisemassa sai ihmismielen rauhoittumaan ja Pieni Nausterikin jarrutti hetkeksi. Mitä lienee mielessä pyörinyt???

Ei tainnut lapsukaisiaan miettiä, mutta emännän pään pentuset saivat aivan totaalisesti pyörälle. Pikku-Parrat päättivät putkahtaa maailmaan jo torstaina, vaikka niiden arveltiin syntyvän aikaisintaan viikonloppuna. Tasapuolisuuden nimissä syntyi ensin kolme narttua ja sen jälkeen kolme herrasmiestä. Alla kasa suloisia pentusia ja yksi pojista.

Jonnalle kiitokset - oli mukava käydä katsomassa Pikku-Partoja ja Nita-Äitiä, joka niin hellästi hoiti suloisia pentusiaan.

Tuumailua harrastuksista...

2009-03-02T19:17:00.005Z

Treenikuulumiset on jääneet hieman vähälle viime aikoina. Kieltämättä on ollut vähän hiljaisempaa tällä tantereella. Tiukimmin on pysytty agin vauhdissa mukana tokoakaan unohtamatta. Viime aikojen agitreenit ovat laittaneet todella suurelle koetukselle emännän ohjaamistaidot ja se kai on tarkoituskin, miten muuten sitä oppis uutta.

Erityisesti putkipätkät vaativat paljon lisäharjottelua. Sen saimme todeta harjoituksessa, jossa ratapätkällä oli ainoastaan neljä putkea ympyrän muodossa, mutta estenumeroita oli muistaakseni 17:ään asti. Ehdoton edellytys oli, että ohjaajalla oli selvillä, mikä putken pää tulee aina seuraavaksi. Siinä ei nimittäin ehtinyt numerokylttejä katselemaan. Käskyni olivat hitusen myöhässä ja oman kehon käyttö olipuutteellista, minkä seurauksena Iiro ehti rakentaa oman radan lukitsemalla putken päitä. Meillä tämän tyyppinen harjoittelu vaatii vielä paljon työtä ja lyhyemmissä pätkissä...eipä kyllä päästykään rataa ehjin nahoin läpi;)

Lisäksi on nyt jyystetty ratoja, missä on putkia ja hyppyjä. Tässä on saatu hyvää harjoitusta hypyille, kun niitä on tehty eestä ja takaa ja välillä ehkä olankin takaa:) Sen olen huomannut, että Iiro irtoaa aika huonosti vielä eteenpäin. Itse asiassa sitä on tosi vähän harjoiteltukin, mutta täytyy tehdä töitä sen eteen.

Tänään radalle, joka oli möllikisojen rata hieman vaikeutettuna, oli ilmestynyt myös rengas ja kepit. Rengas meni hyvin, vaikka olikin keskellä rataa ja putken pääkin jo vähän häämötti. Kepit tehtiin omanaan ja meni oikein hienosti. Olemme treenanneet keppejä vielä yksistään, joten ei ollut järkeä ottaa niitä rataan mukaan. Hieman jouduttiin jankkaamaan joitain pätkiä ja syynä oli luonnollisesti myöhässä olevat käskyt ja pienoset ohjausvirheet. Radalla tuntui olevan niin monta uutta asiaa ohjaamisen suhteen, että emännän kapasiteetti ei enää riittänyt. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen reeneihin ja ennen kaikkea tietysti Iiroon:)

Viime aikojen treeneissä on tullut monta uutta asiaa ohjaamiseen ja toivottavasti on jäänyt jotain mieleen tulevaisuudenkin varalle. Emmeköhän törmää vielä näihin kevään aikana. Itse treenit on olleet todella hyviä ja siitähän kuuluu kiitos meidän opelle Eevalle ja Hannalle:)

Onhan sitä tottiksenkin puolella tapahtunut, mutta ehkä sitten toisella kerralla lisää.

Jälleen reissun päällä...

2009-02-26T19:51:00.007Z

Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa trimmikurssi Ruotsin maalla - Byskessa. Jälleen seurueeseen liittyi Haapanatien tyttöjä - Satu ja Sylvi. Vähän oli epävarma olo koko kurssin suhteen, kun koirat oli siistitty juuri viikkoa aikaisemmin näyttelyyn, mutta kummasti sitä kuitenkin löytyi säädettävää.

Iiro suhtautui aikas rennosti koko touhuun, vähän niin kuin naisten hommia koko juttu. Emäntä sen sijaan puhkui intoa. Tiesihän siinä trimmanneen, kun lauantaina värkättiin kahdeksan tuntia ja sunnuntainakin vielä pitkälle iltapäivän puolelle. Enpä olis muuten uskonut lähtiessä, että Iiro näyttää niin erilaiselle kotiin palattuaan. Pään trimmi muuttui hurjasti ja ei se vaikuta enää lainkaan hullummalta, kun on muutaman päivän katsellut kaverin uutta kampausta.

Kuten tapana on ollut, kuviahan täytyi räpsiä lopputuloksesta. Eikä se lopputulos ollut lainkaan hullumpi niin Sylvin kuin IIronkaan osalta:)

Olihan se mukava tavata käppänä-harrastajia rajan takaa ja ehkä jotain jäi mieleen trimmaamisestakin. Joka tapauksessa kurssi oli aivan loistava ja kaikin puolin mukava reissu. Satulle kiitos jälleen kerran:)

Viron kuulumisia...pe 13. päivä

2009-02-24T20:33:00.006Z

Kävimme Iiron ja Haapanatien Tyttöjen kanssa pienellä etelän kiertueella. Se on niin rentouttavaa käydä Oulusta käsin Virossa koiranäyttelyssä. Reissu kesti vaatimattomasti torstaista sunnuntaihin ja meinas mennä jo maanantain puolellekin, kun kävästiin vielä Tampereen ryhmiksessä sunnuntaina.

Suuntasimme nokan kohti Hyvinkäätä torstaina ja tätini otti mielellään koko kennelin vastaan. Kai sekin todistaa jotain, kun partaturreille oli oikein oma petikin laitettu:) Siitäpä suuntasimme sitten Satujen kanssa perjantaina kohti Viroa, missä partaturreja arvosteli Harry Tast. Iiro oli PU3, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Pikku-Elli aloitti hienosti näyttelyuransa ollen ROP-pentu:) Telma oli PN3 ja sokerina pohjalla oli kehäkuningatar Sylvi, joka sai upeasti ERIn. Kasvattaja-Satu loisti toisaalla mäyriskehässä, jossa tuloksena upeasti VSP;)

Lauantaipäivä meni mukavassa talvisäässä ulkoillen ja matkasta toipuen Hyvinkäällä. Iltapäivällä suuntasimme Tampereelle, jossa vietimme hotellilomaa neljän parran kanssa;) Sunnuntain ryhmänäyttelyn tulokset olivatkin sitten mukavaa kerrottavaa. Iiro sai hyvän arvostelun Anneli Alfthanilta ja lopputuloksena VAL ERI3, vaikkakaan Iiro itse ei ollut enää kovinkaan innostunut näytelmästä. Päivän tähti oli Telma - ROP ja FI MVA. Elli vallan innostui näytelmäelämästä ollen BIS 2 pentu. Sylvikin oli päiväänsä tyytyväinen saatuaan erin ja ennen kaikkea ruokaa palkinnoksi:)

Hieman oli rankan puoleinen reissu, mutta mukavaa oli. Siitä kiitos molemmille Satuille. Kiitokset myös Hyvinkäälle vieraanvaraisuudesta, ette ehkä vieläkään pääse meistä eroon:)

Kuulumisia...

2009-01-29T20:04:00.006Z

...taas on vierähtänyt viime kerrasta. Treenailu on vähän ollut matalavireistä ihan emännästä johtuen, mutta toivotaan tauon tekevän vain hyvää. Agitreeneissä meillä on ollut parilla viime kerralla mielenkiintoisia harjoituksia, joissa ohjaamistaidot ovat olleet todellisella koetuksella.

Olen ollut siinä uskossa, että mikään ei muuta Iiron suuntaa, jos se kerran ehtii mennä väärän esteen. Se lukitsee esteen ja sinnikkäästi vain pyrkii esteelle, jonka se on päättänyt mennä. Näinpä ei kuitenkaan ole. Harjoituksessa oli vierekkäin putket ja riittävällä kropan käännöllä sain Iiron valitsemaan oikean putken ja jopa tulemaan ohi niistä. Tämä harjoitus auttoi paljon ymmärtämään, miten pienestä tämä kaikki on kiinni ja pienelläkin kropan liikkeellä voi saada paljon aikaan niin hyvää kuin huonoa.

Maanantain treeneissä emäntä oli aika liikuntarajoitteinen ja vauhdikas pätkä, joka sisälsi pelkästään hyppyjä ja putkia, vaati kaikki mahdolliset konstit. Olikin mielenkiintoista huomata, että ei se loppujen lopuksi mennyt sen huonommin, päinvastoin. Minulla on ollut ääretön kiire koko ajan, kun ohjaan Iiroa. Nyt en pystynyt kunnolla juoksemaan ja ratapätkä meni aivan loistavasti, kun kaikki piti tehdä rauhallisesti ja keskittyä omaan tekemiseen. Iiro pysyi hyvin mukana ja seurasi hienosti ohjausta. Muutaman kerran haukahti putkesta tullessaan, kun jäin vähän jälkeen. Oli todella hyvä huomata, miten maltti on valttia tässäkin lajissa.

Tokopuolella olen yrittänyt tehdä monipuolisempia ja mukavempia harjoituksia. Varsinkin seuraamisessa on panostettu mukavaan, iloiseen tekemiseen. Jossain vaiheessa jumituttiin tekemään paljon loppuasentoa ja seuraamisen paikka on ollutkin aivan tipotiessään. Nyt on tehty enemmän harjoituksia, missä palkkaan nimenomaan oikeasta paikasta. Iirolla on selvästi parantunut sivusuunnan etäisyys minusta, eikä varmasti tarvitse olla enää sen lähempänä kuin nyt on. Sitä vastoin Iiro vielä hieman jää jälkeen. Nyt olen ajatellutkin palkata välillä eteenpäin, jotta saisin seuraamsen paikkaa hieman eteenpäin.

Treeneissä meillä oli tänään liikkeestä maahanmeno ja häiriö paikallaolo maassa sekä paikallaolo istuen. Olen tosi tyytyväinen Iiron paikallaoloihin. Maassa Iiro kesti suht hyvin häiriön. Ainoastaan kääntyi vähän katsomaan ohi meneviä kouluttajia ja takaa kulkemisen kaveri kesti loistavasti:) Istuen paikallaolo sujui myös hienosti. Iiro pysyi paikallaan, vaikka häiriötä oli molemmilla puolilla. Sen kuitenkin huomasin, että ihan peruskäskyt vaativat muistuttelua, mutta eiköhän ne tässä taas muistu mieleen. Liikkeestä maahanmenon tein ilman seuraamista, koska en halua sotkea nyt sitä seuraamista. Toisaalta haluan maahanmenon nopeaksi ennen kuin yhdistän liikkeet. Eli treeniä treeniä...ei luovuteta vieläkään:)

Loppiasnäyttely...

2009-01-12T17:56:00.007Z

Se oli kai niitä reissuja, että tuli tehtyä. Tuomarilla oli vain vaaleanpunaisia nauhoja;) Iiron saldoksi tuli VAK2 ja hyvä mieli Iiron reippaasta käytöksestä pitkän näyttelytauon jälkeen. Kamuilla tais olla lähes samanlaiset arvostelut ikää ja kiveksiä lukuun ottamatta...

Kaikena kaikkiaan oli todella mukava reissu. Sai tavata niin vanhoja kuin vähän uudempiakin tuttuja. Jonnalle ja Johannalle kiitos kuvista, vaikka ei meissä tainnut niin hirveästi olla kuvattavaa, mutta onpahan muistona. Matkakin taittui oikein mukavasti ja Kestilän suunnalla oli todella kauniit talviset maisemat:) Johannalle kiitos mukavasta matkaseurasta.

Tottistelua

2009-01-09T20:42:00.010Z

Torstaina alkoi tokon kevätkausi. Homman henki oli jo aivan eri luokkaa kuin sunnuntaina, mutta vähän oli vielä ihmettelyä. Iirohan ei tiedä, mitä hyppy käsky tarkoittaa ja siihen malliin:)

Mutta olihan siellä paljon hyvää mm. luoksetulossa. Treenasimme kaikki osa-alueet: paikalla pysyminen, vauhti ja loppuasento. Iiroa sotki aika paljon vielä tämmönen eli kaikki palikat ei ole vielä niin takaraivossa, että vois tehdä vähän kaikenlaista samalla kertaa. Parasta oli Iiron loppuasento, joka oli aivan kymppi:) Matkaa täytyy kuitenkin vielä jatkaa harkiten eli raahallisesti tämän asian kanssa. Isona plussana jäi mieleen myös paikalla pysyminen, kun otettiin rivissä luoksetuloja. Takapuoli pysyi hyvin paikallaan, vaikka kaveri lähti liihottaan vierestä. Eli paljon oli hyviä asioita ja tästä on hyvä jatkaa, vaikka välillä vähän tuntuukin tuskaiselle.

Pitipä vielä laitta vielä yksi joulun ajan kuva, jossa Irppe posettaa saamiensa joululahjojen kanssa. Pukin tuomat tuliaiset ovat vasta näinä päivinä alkaneet kiinnostamaan. Syykin on selvillä, lähi mailla oli joku hyvälle tuoksuva neito ja sehän laittoi Iiro-Pojan pään pikkasen pyörälle.

Huomenna lähdemme sitten Irpen kanssa Kainuun suuntaan. Iiro saa käydä ottamassa vähän "Mummulasta" vauhtia sunnuntain näyttelyyn. Varmaan senkin ajan Iiro kirmailis mieluummin maaseudulla, mitä seisoo pöydällä kopeloitavana ja köpöttää häkissään suurimman osan ajasta.

Onneksi Iiro ei näitä asioita ajattele näin. Kaveri elää siinä hetkessä ja ottaa varmasti kaiken ilon irti. Se pitäis itsekin aina muistaa:)

Treenailun käynnistelyä...

2009-01-09T20:34:00.002Z

...todellakin se oli käynnistelyä. Kävimme sunnuntaina hallilla ottamassa vähän eri juttuja. Jokseenkin oli emäntä ja koirakin vielä jouluterässä. Tokoon oli vähän vaikea saada Iiroa syttymään, mutta syytä ei tarvinnut etsiä sen kauempaa kuin hihnan toisesta päästä.

Agijutskatkin meni vähän alavireisenä. Se nyt oli mielenkiintoista huomata, että Iiro himoitsi A-estettä. Enpä olis uskonut, että tämä vielä koittaa, mutta ei kai siinä, kun sais sen sieltä pysymään sitten pois oikealla hetkellä. Tuskin se kuitenkaan putkea voittaa:)

Parhaiten treeneissä meni näyttelytreeni. Lähinnä treenattiin vähän hihnassa kävelyä, kun Iirolla meinaa pitää kiirettä. Tilanne on kuitenkin taas aivan eri, kun mennään Kajaanin pottupeltoon. En niin kovasti innostunut pesistreeneistäkään aikanaan siinä hallissa ja nyt sitten pitäis koiran kanssa mennä sinne. Tietenkään kukaan ei ole pakottanut, mutta tää on tätä.

Karva-Artistin vierailu

2009-01-04T14:53:00.011Z

Iiron luona kävi tänään Karva-Artisti. Kiitokset jälleen ja mitenkähän monennen kerran kiitokset Satulle. Homma ei jää ainakaan trimmistä kiinni ens viikonloppuna. Tietenkin niitä kuviakin tuli sitten räpsittyä.

Iiro oli jälleen kerran todella mallikkaasti koko ajan. Palkka lienee ollut paras mahdollinen, kun pääsi töröttämisen jälkeen kirmailemaan Telman ja Sylvin kanssa pakkassäässä:) Kiitos lenkkiseurasta Tytöt.

Joulun vietossa...

2008-12-27T20:20:00.007Z

Olimme perinteisesti joulun ajan Kainuussa. Iiron ja Entonin kannalta paikka on paratiisi, kun lääniä riittää ja voi vapaana kirmailla. Enton ei enää hirveästi kirmaile, mutta Iiro sitä vastoin otti ilon irti vapaudestaan.

Lopultakin talvi teki vähän tuloaan oli otettava muutamia kuvia niin lumisista maisemista kuin tietenkin myös pojista. Äitini totesi joistakin kuvista, että sinulla on varmaan sata samanlaista kuvaa Iirosta:)...eikä liene kovin väärässä. Ohessa kuitenkin muutama kuva Kainuun reissulta ja galleriaankin lisäilin muutaman.

Loppuvuosi menee aika laiskalla tahdilla. Huomenna ajattelimme käydä vähän hallilla, mutta muuten kyllä ladataan akkuja ja odotellaan vuoden vaihtumista. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja pitkästä aikaa käväisemme näyttelyssäkin. Saas nähdä...

Eikö meillä tapahdu mitään...

2008-12-07T19:33:00.017Z

...no kyllä tapahtuu. Hulinan keskellä päivitykset vaan ovat olleet sijalla viimeinen. Iiro ei ole jäänyt kiireiden ulkopuolelle, päinvastoin Iiron kanssa on menty eikä meinattu:) Kuviakin on yritetty räpsiä välillä. Pimeä vaan ehtii aina yllättää, mutta onneksi parta vielä erottuu.

Iirolla on käynyt pari kertaa äärettömän mukava vieras, josta kuva kertokoon puolestaan - Painia by Elli ja Iiro. Lenkillä Iiro ei alussa päästänyt Ellilä kunnolla lähellekään, mutta nyt on tainnut muuri sulaa täysin pojan ympäriltä:) Onhan ne aika hupaisia seurattavia.

Ei nämä päivät kuitenkaan ole aivan leikkiessä mennyt, vaikka eikös sen tokon ja aginkin pitäis olla mukavaa ja tapahtua leikin tiimoilla;) Agissa meillä on ollut monta onnistumisen hetkeä ja Iiro on edennyt valtavasti eteenpäin. Viimeisin ilon aihe on ollut kepit ilman hihnaa. Nyrkkisääntönä on pidetty, että yksi viidestä tehdään ilman hihnaa. Virheitä vältetään viimeiseen asti ja siksi hihna pidetään vielä tiukasti mukana. Täydet kepitkin on jo tehty, mutta itsekseen vejettiin Active Dogin hallilla kuudella kepillä ilman hihnaa ja se onnistuikin todella hienosti molemmilta puolilta. Meno oli niin mukavaa, että täytyy vähän epäselvätkin kuvat säilyttää, eikä se laatu ole aina tärkeintä vaan fiilis. Kiitos Satu-kuvaajalle jälleen kerran.

Syksyn treenit kruunasi leikkimieliset kisat OKK:n treeneissä. Rata oli ympyrän muotoinen sisältäen hyppyjä, putkia, muurin sekä pussin eli vauhtia riitti etenkin Iirolla. Kaveri sijoittui hienosti toiseksi ja sai aivan upean vetonarun palkinnoksi. Jälleen sai todeta, että ohjaaja pilas mitä pilas, mutta siitähän sitä oppii.

Tokossa on emäntä nyt ollut hieman laiska, mutta kyllä me ennen joulua käymme vielä kerran Active Dogin hallilla treenamssa. Muut liikkeet etenee hienosti kovaa vauhtia eteenpäin paitsi se seuraaminen. Treenipäiväkirja on aika huonolla mallilla, mutta uskon sen seuraamisen johtuvan pitkälle toistojen puutteesta. Toisaalta sotki sitä seuraamista, kun käytin yhden viikon ajan imutusta ja nyt sitä sitten leivotaan pois. Pakitin aika rutkasti taaksepäin ja uskon sen seuraamisen vielä sieltä loksahtavan.

Ensi viikko on sitten joululomaa ja mikä sen mukavempaa kuin päästä päivällä metsään. Yllä tunnelmia Oulunsalosta. Viime viikolla kävimme myös Aadan kanssa pitkästä aikaa lenkillä ja meno oli sen mukaista. Kiitos mukavasta lenkkiseurasta.

Ja Iirolle kuuluu...

2008-11-10T18:49:00.012Z

Taas on pyörähtänyt viikko aivan tietämättään. Ohjelmassa on ollut niin tokoa ja agia kuten myös tavallista koiran elämää, mikä on loppupelistä kaikkein tärkeintä:) Tokossa meillä oli torstaina nouto ja liikkeestä seisominen. Aavistus täytyi taas helpottaa noutotreenejä, kun tehtiin eka kertaa hallissa. Teimme pitkiä pitoja ja ne sujuikin loistavasti. Kuten tässä on jo iloittu aiemmin, Iiro on jo ottanut kapulan suuhun, mutta tuolla hallissa se oli vielä nihkeetä. Seisominen sen sijaan meni loistavasti. Liikkeestä seisominen vaikuttaa hyvälle ja paikallakin kaveri pojotti. Takaa kiertämistä ei Iiro kestänyt vielä hallissa, mutta pika puoliin... Alokasluokan liikkeet on aikas mukavalla mallilla, kun vielä se seuraaminen saatais onnistumaan. Täytyy vähän pohtia sitä ja tehdä pientä suunnitelmaa asian korjaamiseksi.

Muistoja agin alkeiskurssilta kesä -07.

Tämän päivän agi toi taas mukavan mielen tullessaan. Ratapätkällä tehtiin hyppyä ja putkeen lähetyksiä. Tässä-käsky toimi nyt hyvin ja hypähtely onnistui oikein mukavasti. Samoin eteen-käsky alkoi luistamaan, kun ensin muistuteltiin voileivällä, mistä on kysymys:) Kepeissä täytyy nyt ohjaajan vähentää sitä käskyttämistä ja höpöttämistä, kun Iiro pujottelee. Se ei ole edes mahdollista kisatilanteessa ja lisäksi se näytti sotkevan Iiron rytmitystä. Toinen juttu on tietenkin se, että kisataanko me ikinä. Kepposet meni paljon paremmin, kun otin vaan parilla kolmella välillä käskyn ja loppuun parit kehut. Eikä kontakteistakaan voi olla kuin tyytyväinen. A ja puomi menee kovalla vauhdilla ja mikä parasta, Iiro alkaa jo kuunnella pysähdys käskyä esteen lopussa. Nyt vaan täytyy vielä täsmentää, että pysähdys täytyy tapahtua kohtaan, jossa etutassut maassa ja takatassut esteellä. Kyllä se sen pian hoksaa... Kuitenkin on pidettävä jalat maassa tämän touhun kanssa...paljon on työtä. Pitäähän sitä kuitenkin nauttia onnistumisista, mitä tätä muuten harrastamaan;)

Iiron kuulumisia

2008-11-04T15:37:00.010Z

Kävimme taas agissa maanantaina. Ratapätkällä oli suurena houkutuksena putket, mutta tällä kertaa Iiro ei lukinnut putkea aivan sokeasti ja pienen mutkan kautta karvaturri sukelsi oikeasta päästä ja vieläpä oikeaan putkeen. Emäntä ei osaa käyttää vielä kehoaan ja tämä on tietenkin edesauttamassa turhia mutkia ja vääriä esteitä. Ratapätkän lopussa tuli eteen-käskyn käyttöä ja nyt Iiro jo irtos paremmin, kun viime talvena se vielä jäi odottelemaan käskyä.

Puomi ja A, joka meillä silta, menee tällä hetkellä aivan mahdottomalla rytinällä. Eipä olis vielä pari kuukautta sitten uskonut, mikä on vauhti tänä päivänä. Hihnaa kuitenkin vielä tarvitaan, jotta Vauhti-Parta pysähtyy lopussa. Olemma tosi tyytyväisiä tällä hetkellä kontakteihin. Eikä niissä kepeissäkään ollut valittamista. Nyt on turhat mutkat pois ja suunta koko ajan eteen päin, mikä lieneekin johtanut parempaan ja innokkaampaan pujottelijaan. Iiro on mennyt aivan valtavasti eteenpäin, mutta töitä kuitenkin riittää vielä paljon. Epäviralliset on alkaneet jo polttelemaan, mutta emäntää jännittää niin tajuttomasti, että ei pysty!

Tottistakin on tässä yritetty tehdä. Mieltä vaivaa tuo meidän tajuton taantuma seuraamisessa. Yritän nyt kuitenkin ajatella, että se on vain yksi niistä tokoliikkeistä (kiitos Opelle vinkistä:). Ongelmana on yllättain käteen jumittaminen. Tuntuu, että kaveri kiipeis vaikka puuhun sen käden mukana;) Emme kuitenkaan aio luovuttaa. Sitä vastoin maahanmeno ja seisominen ovat menneet valtavasti eteenpäin. Maahanmenossa pyritään nyt käsiavusta pois ja siinä on edistyttykin tosi hyvin. Liikkeestä seisominen onnistuu jo kotona ilman, että ohjaaja pysähtyy ensin. Tätä ei kuitenkaan tehdä vielä seuraamalla, etten sallis väärää seuraamispaikkaa. Lähinnä on peruuteltu ja kylki edellä hipsuteltu pitkin huushollia. Paljon on siis asioita mennyt eteenpäinkin. Ehkä se tuo seuraaminenkin vielä joku päivä onnistuu...