Paluu arkeen...

Lomailut on lomailtu ja on Iiron kanssa on palailtu arkeen. Syyssäät ovat suosineet ja metsälenkit ovat olleet todellista nautintoa. Viikonloppuna piti ottaa jo kamerakin mukaan ja lenkki taittui kuvailun merkeissä. Tuoksuttelujen lomassa Iiro poseerasi milloin kannon päällä ja välillä hiekka kasalla. Siinäpä tuli samalla hyviä malttiharjoituksia ja myös kepin pitämistä treenailtiin. Laittelenpa kuvia ajan kanssa galleriaan.

Agilityssa treenattiin tällä viikolla 1-luokan rataa ja emännän kohellukset pois lukien meni ihan mukavasti. Puomi menee vauhdilla, kun vielä tulee vaan se varmuus puomille lähtemiseen eikä tarvii jarrutella alkua. Myös keinu meni hienosti ja rämähdyskään ei tuntunut missään. Vielä kun saamme siihen A:n lähtöön vauhtia ja kepit kondikseen niin siinähän sitä onkin. Joka tapauksessa Iiron kehitykseen kesän aikana ei voi olla kuin tyytyväinen...jopa emäntä.

Tottista treenattiin tänään porukalla ja kyllä se kaveri on todella tarpeen tässä hommassa. Itse on niin sokea omille virheilleen ja nyt niitä sitten saa taas paikkailla. Onneksi ei nyt mistään niin älyttömistä jutuista ole kiinni, mutta sen seuraamisen kanssa on tullut taas sähellettyä ja kumarreltua koiraa kohti. Loppuistuminen vaatii nyt fiksausta. Aikanaan päätin alkaa opettamaan ruutua kosketusalustan avulla. Naksutinkoulutus vaatii kuitenkin vielä pohtimista ja perehtymistä ettei käy kohta niin, että koira on passiivinen osapuoli ja emännän täytyy tarjota toimintaa. Enää puuttuu, että Iiro naksuttelee;) Ajattelinkin opettaa ensin jonkun tempun naksuttimella. Noudosta vois sen verran todeta, että Iiro on alkanut hiljalleen ymmärtää, että jalkoja voi oikeasti liikutella vaikka on kapula suussa. Tämä raajajäykkyys kyllä johtuu osaksi emännän epävarmuudesta ja uhkailevista asennoista. Hieman pitäis saada rentoutta lisää tähän touhuun. Kiitokset taas Annelle treeenailusta:)