Tänään on ollut päivä, jota varmasti tulen vielä monta kertaa muistelemaan;) Harrin kanssa on haaveiltu toisesta käppänästä ja mielessä pyöri usein ajatus, että olisi mukava ottaa Iiron jälkeläinen. Iiro on yhdessä Enskan kanssa tuottanut niin paljon iloa meidän elämään ja rotu on tuntunut alusta asti meidän rodulle. Eipä kai olisi ollut parempaa tilaisuutta kuin tämä. Nita-Äiti on meille tuttu koira, sen sukulaisista puhumattakaan...eikä kasvattajassakaan ole valittamista:) On ollut upeaa aikaa seurata pentujen kehitystä vuorokauden iästä lähtien. Tarkoitus oli seurata syntymästä asti, mutta kavereilla oli vähän kiire maailmaan.
Kaverin saapuminen oli muutenkin aika "historiallinen". Meidän takapihalla juoksenteli kuusi pientä partaa, joiden touhuja seuras niin isä kuin äiti:)
Tämä iloinen veijari (oikealla) tuli meille. Olihan se mukavaa, että siskot ja veljet sekä äiti kävivät saattamassa Hessun kotiin. Puhuttakoon vielä Hessusta, kun nimi on vieläkin vaiheessa.
Hessu ihmettelee Enskaa 
Tietenkin piti ottaa heti pienet posetukset. Pitelijän pää oli jo aivan sekaisin, joten kaverin posetuksetkin on sitä luokkaa. Niin kuin on tullut moneen kertaan jo aiemmin huomattua, Hessu vaikuttaa sisarustensa tavoin oikein reippaalle Pikku-Parralle:) Ensimmäinen päivä on mennyt oikein hienosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti