Alun alkaen oli tarkoitus päättää ns. kesäkauden kisat OKK:n kisoihin. KASSin kisat arvelutti niin sään kuin tuomarinkin puolesta, jota ei pitäis ajatella. Viimeistään siinä vaiheessa oli helppo päättää, kun tuomariksi vaihtui Timo Vertanen. Lauantaina kävimme yhden agiradan, jolla lähinnä sain hyvän muistutuksen niistä jutuista, joihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota Loren kans. Tuloksena oli HYL, eikä nyt voi puhua hyvästä sellaisesta.
Sunnuntaina meininki oli jo aivan eri luokkaa. Heti Virpinniemeen mentyä huomasin, että Lorenkin viretila aivan eri luokkaa lauantaihin verrattuna. Timo oli tehnyt jälleen kunnon maraton-radan ja vähän lisännyt haastettakin. Lore kulki mukavalla sykkeellä, mutta ohjaaja halus aivan väkisin vääntää koiransa loppuradalla ohi hypyn. Menin aivan liian kauas A:sta ja sittenpä olinkin jo menossa tissit väärään suuntaan ohi hypystä. Senhän tietää, miten siinä käy. Muutoin oli hyvä rata kera 5 tuloksen ja palkintosijan.
Toisen radan teemana oli sit erityisesti oma korvien väli; turha hätäily pois ja tässä hetkessä-oleminen. Sillä lähdettiin ja vielä, kun muistin koiran ja ponnistuspaikan, tuotti se lopultakin tulosta. Se on ollut niin lähellä ja niin monta kertaa ja nyt se nolla sit tuli. Ilokseni Koskelan Kirsi vielä kuvas radan - kiitos siitä! http://www.youtube.com/watch?v=Y8_-Zmjz64w Tuntuihan se kerrassaan mukavalle ja pokkasimme vielä 1. palkinnon:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti