3.11.2012

Yhtäkkiä kaikki onkin toisin...

En olisi uskonut toissa tiistaina, mitä päivä tuo meille tullessaan. Loren kans tarjottiin nollakarkit illan agireeneissä ja tottakai 2-luokkaan nousu on maistunut makealle.

Voi kyllä sanoa, että aika pian tulin maan pinnalle ja lujaa. Kotimatkalla Lore sai epilepsiakohtauksen:( Onneksi olin laittanut Loren jostan kumman syystä takapenkille. Normaalisti Iiro ja Lore matkustavat kahdestaan takaosassa.Tilanne tuntui niin järjettömälle, kun pysähdyin motarin viereen ja katsoin sitä koiraa. Miksi minun Lorekin? Tuo hyväntahtoinen ja iloinen hännänheiluttaja, joka on kaikkien kaveri.

Lore sai vielä kaksi kohtausta, mutta onneksi sen jälkeen tilanne on rauhoittunut. Olen miettinyt pääni puhki, voiko kyseessä olla jotain muuta, mutta ei. Valitettavasti olen nähnyt näitä epilepsiakohtauksia niin monta kertaa...

Meille oli heti selvää, että viemme Loren tarkempiin tutkimuksiin Aistiin. Vaikka Iiron sairaus puhuu vahvasti puolestaan, halusin, että pää tutkitaan ja saan lopullisen varmuuden asiaan. Kävimme perjantaina Iiron ja Loren kanssa Aistissa Janis Jeserevichin luona. Lorelle annettiin epäilty diagnoosi: idiopaattinen epilepsia. Nuo sanat kouraisee syvältä rinnasta, kun luen tuota paperia, mutta niin siinä vaan lukee. Jonna-kasvattajalle suurkiitos, että lähdit seuraksi ja henkiseksi tueksi.

Tällä hetkellä tuntuu, ettei tunne mitään, kun ajattelee tätä tilannetta. Toisaalta tätä ei pysty hirveästi ajattelemaan. En voi ajatella, mitä olen menettänyt. On vaan keskityttävä Loren hyvinvointiin ja iloittava siitä, että meillä on Lore ja se voi hyvin. Elämä jatkuu normaalisti sairaudesta huolimatta ja olemmekin tehneet aivan samoja juttuja kuin ennenkin. Agilityn kohtalo ratkeaa ajan kanssa, voimmeko tehdä sitä omaksi iloksi tai sitten täytyy keksia jotain muuta. Lore on nuori koira ja haluan nimenomaan Loren kanssa puuhastella, tietenkään Iiroa unohtamatta.


Ei kommentteja: