Lähdimme keskiviikkona matkaan kohti Utsjokea. Menimme Karigasniemen kautta...pitkin Suomen kauneinta tietä, joka pitää varmasti paikkansa. Niiden näkymien vuoksi kannatti tehdä ylimääräistäkin mutkaa. Sillä tiellä kaasujalka kävi tosi keveäksi ja monta kertaa täytyi pysähtyä ihastelemaan huikeita maisemia. Suurin osahan ihmisistä lähtee Tenolle ainoastaan kalastamaan. Harrin haaveena on ollut monta vuotta päästä Tenolla kalaan unohtamatta myöskään huikeita maisemia, mitä tämä hieno kotimaamme tarjoaa. Siinä lienee ollut syytä kerrakseen lähteä kohti pohjoista. Iironkin kannalta tämä lomareissu tuntui mainiolle vaihtoehdolle ja sitä se olikin.
Iirolle riitti lenkkireittejä ja torstaina lähdimmekin kohti Aillikkaa. Kaveri pääsi kirmailemaan irti ja vauhdista päätellen ukko nautti ulkoilustaan. Onneksi poroja ei näkynyt äkäsistä sopuleista puhumattakaan. Illalla lähdimme kokeilemaan myös kalaonneamme. Iiro pääsi myös kalareissulle mukaan, mutta kuvia ei tullut tästä reissusta. Veneeseen istuessa ei tullut ensimmäisenä mieleen valokuvaaminen, kun virta alkoi viedä venettä. Silloin täytyi soutaa!
Iirolle riitti lenkkireittejä ja torstaina lähdimmekin kohti Aillikkaa. Kaveri pääsi kirmailemaan irti ja vauhdista päätellen ukko nautti ulkoilustaan. Onneksi poroja ei näkynyt äkäsistä sopuleista puhumattakaan. Illalla lähdimme kokeilemaan myös kalaonneamme. Iiro pääsi myös kalareissulle mukaan, mutta kuvia ei tullut tästä reissusta. Veneeseen istuessa ei tullut ensimmäisenä mieleen valokuvaaminen, kun virta alkoi viedä venettä. Silloin täytyi soutaa!
Perjantaina kävimme vielä aamupäivällä kalalla, mutta Iiro jäi nukkumaan mökille. Edellisen yön kalareissu otti aika koville ja yöllä veneessä alkoi olla tosi kylmä. Iltapäivällä lenkkeilimme Iiron kanssa Ellin polulla, eikä sielläkään voinut maisemista valittaa. Iiro tuntui palautuneen yön kalareissusta saamistaan lähetyksistä päätellen. Kuuden asteen lämpötila ja kova tuuli eivät houkuttaneet enää sinä päivänä kalaan. Ilta meni ihmetellessä Utsjoen rajua iltaelämää:)
Lauantaina täytyi palata taas Ailikkaan päälle ihailemaan komeita maisemia. Iiroa ei maisemat huimanneet...oheisen kuvan oton jälkeen poika rojautti hypätä kiveltä kunnon putouksen alaspäin;) Kuten maisematkin kalastuksen jännitys veti puoleensa ja täytyihän sitä vielä lauantaina lähteä kokeilemaan kalaonnea. Iiro jäi mökkivahdiksi. Puoli yhden aikaan yöllä oli tullut viesti Harrin puhelimeen: Naapurit olivat soittaneet leiripaikan omistajalle (huolestuneina ei vihaisina), onko toisella puolella lainkaan asukkaita. Siellä itkee koira:( Iiro veti c-duurissa kunnon ulvontaa, kun palasimme. Mitä se sellainen peli on, kun lähdetään Utsjoelle asti ja partaturri jää mökkiin...emännällä ja isännällä oli vielä lähtiessään ulkoiluvaatteet! Että semmosta.
Lauantaina täytyi palata taas Ailikkaan päälle ihailemaan komeita maisemia. Iiroa ei maisemat huimanneet...oheisen kuvan oton jälkeen poika rojautti hypätä kiveltä kunnon putouksen alaspäin;) Kuten maisematkin kalastuksen jännitys veti puoleensa ja täytyihän sitä vielä lauantaina lähteä kokeilemaan kalaonnea. Iiro jäi mökkivahdiksi. Puoli yhden aikaan yöllä oli tullut viesti Harrin puhelimeen: Naapurit olivat soittaneet leiripaikan omistajalle (huolestuneina ei vihaisina), onko toisella puolella lainkaan asukkaita. Siellä itkee koira:( Iiro veti c-duurissa kunnon ulvontaa, kun palasimme. Mitä se sellainen peli on, kun lähdetään Utsjoelle asti ja partaturri jää mökkiin...emännällä ja isännällä oli vielä lähtiessään ulkoiluvaatteet! Että semmosta.
Ei tullut kalaa ja lämmintä oli vaivaiset kuusi astetta...mitä sitten. Lähtiessämme eräs mies, joka oli ollut Utsjoella kalassa 35:nä kesänä, totesi tyynesti, että ei se joka kerta nappaa. Niinpä...emännälle ja isännälle jäi suunnaton Lapin kaipuu ja Iirokin tuntui nauttivan kirmailustaan poron papanoiden joukossa:) Haikein mielin jätimme Utsjoen...uutta reissua odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti