"...Hän saa Sinut hyvälle tuulelle ollessasi surullinen
hän ottaa Sinut vastaan riemunkiljahduksin, kun tulet kotiin..."
(lainaus - kirjoittaja tuntematon)
Näin sanotaan koirasta ystävänä ja sen on saanut todeta jälleen tänään. Se partaturri, joka tykkää grillatusta ruisleivästä...just se...siis Iiro:)
Kuulostaa hullulle, mutta surkean päivän jälkeen tuli taas niin hyvä mieli, kun kävimme Iiron kanssa lenkillä ja tokoilemassa...siis se koiran vilpittömyys ja aitous on jotain niin hienoa:) Tottiksessa otimme hyppyä ja luoksetuloa liikkuroituna. Iirolla oli jossain vaiheessa hypyn irtoamisen suhteen onkkelmia, mutta tänään kaveri irtos todella hyvin. Pysähtyminenkin oli ihan ok, mutta hieman piti ottaa pakkia siitä, mitä on taas kotipihalla tehty. Hyppy on pystytty lähes täysin tekemään liikkeenomaisesti.
Toisena oli luoksetulo ja se kyllä yllätti minut aivan täysin. Otimme alkukesästä luoksetuloon saman sivu-käskyn, mikä perusasennossakin käskynä. Vauhti hiipui olennaisesti siitä, mitä se oli aiemmin olleella tänne-käskyllä. Se miksi vaihdoin käskyn, johtui tänne-käskyn käytöstä arkielämässä enkä halunnut sitä sekoittaa tokon luoksetulolla. Tänään vauhti oli aivan eri luokkaa, kiitos hyvien luoksetulotreenin made by Vikke:) Ainoastaan loppuasentoon Iiro tarvitsi loppuavun. Aivan loistavaa;) Lisäksi otimme maahanmenoja, jossa tuo käsiavun pois saaminen tekee tiukkaa...mutta pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti