Maanantai ja arki koittaa

Arki on tullut Lorenkin elämään. Viime viikolla yksinolot olivat tosi pitkiä, mutta tämän viikon aiomme mennä vähän kevyemmin. Yksinoloa on kuitenkin joka päivä ja tänäänkin Lore oli yksin toisten poikien kanssa ja aivan yksin yksin. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista harjoitella, koska onhan se hankalaa, jos koira ei jää yksin:(

Ilta on mennyt taas kuin siivillä. Harjoittelimme Loren kanssa jälleen kynnen leikkuuta ja tassun pohjien siistimistä. Pöydälläkin käytiin töröttämässä:) Lauantain perusteella pöydällä seisominen vaatii vielä harjoittelua, mutta kuka on seppä syntyissään. Iiro pääsi ansaitulle juoksulenkille ja oli kai se emäntäkin sen ansainnut. Täytyy myöntää, että liikkuminen Iiron kanssa tunnustaa helpolle, mutta kaikkihan on suhteellista:)

Tokotuokiokin oli ohjelmassa ja sinne riitti tunkua innokkaista oppilaista:) Reenailimme Iiron kanssa istumasta maahanmenoa, joka on jäänyt meillä tosi huonolle harjoittelulle. Lisäksi otimme perusasentoa ja vielä niin, että Iiro alkais tarjota sitä itse. Tämä vaatii vielä paljon työtä. Loren ohjelmaan kuului sivulletuloa ja istumista. Huomasin, että Lore tarjoaa paljon istumista ja aionkin opettaa istumista naksulla. Sitä ennen on kuitenkin ehdollistettava se naksu:) Uskon, että istuminen vois tulla naksun avulla mukavasti. Mikäli menee mönkään, olemme oppineet senkin, että ei siitä junasta jää, jos opettaa jonkun asian alusta asti uudestaan. Tasapuolisuuden nimiin tokoilin myös Entonin kanssa, etteivät nämä nausterit laittais aivan lyttyyn meidän vanhusta.

Siinähän sitä oli yhdelle illalle ohjelmaa. Iiro ja Lore otti tietenkin vielä muutamat painit illan aikana. Iiron parta on saanut viikon aikana tosi pahoja kolhuja ja sen pelastamiseksi on ollut pakko tehdä jotain. En halua, että Iirolla on vaan sänki jäljellä, kun menemme kesällä näyttelyyn. Sitruuna tuntuu tepsivän, mutta en tiedä miten kauan. Sitten täytyy lähteä ilman partaa:(

Alla vielä muutama kuva Loresta. Kontaktitreenit ovat tuottaneet tulosta ja kaveri on aika valloittavan näköinen, kun tarjoaa kontaktia.

Onko tämä hyvä?

Oon muuten aika kauan tässä tuijotellut. Tuleeko sitä ruokaa?

On mielenkiintoista huomata, miten Lorella on niitä tuttuja piirteitä ja ilmeitä. Monta kertaa on Sylvi tullut mieleen, kun katselee tuota Pikku-Partaa. Se ei tietenkään ole huono asia - päinvastoin...ja kulmien alta kurkistaa Tedu;)